New York!!!

.
Täällä vihdoin ollaan!!! Perille on päästy ja asetuttu kirjaimellisesti taloksi. Takana on ensimmäinen viikko ja voin kyllä sanoa, että aikalailla oon jo tähän paikkaan kiintynyt. Muutamia meidän oppilaita tää kiire ja vilske häiritsee jollain tavalla, mut mä tykkään kyllä tästä paikasta täysin! Voisin vaikka muuttaa tänne jonain päivänä... haha :D Saatinpa me vielä joulun kunniaks lunta, jotta joulu tuntuis täydelliseltä ja sitä se kyllä on ollutkin!!!



Meillä oli vaan ensimmäisistä päivistä lähtien ohjelmaa melkein kellon ympäri et onneks tää joulu on tuonut pikku tauon tähän alun hektiseen kiireeseen. Ollaan saatu tavata jo suurin osa meidän kontakteista ja vierailla seurakunnissa, joiden kanssa me saadan kans tehä tulevaisuudessa yhteistyötä. Oon saanut olla ihan mielettömän kiitollinen Jumalalle meidän tiimistä, jonka kanssa hommat on kyllä sujunut ihan mielettömän hyvin. Ehkä vähän liiankin hyvin ajatellen, et koskahan se ensimmäinen sananharkka syntyy... Toivottavasti ei koskaan.

Sain tavata täällä jouluaattona vähän sukulaisiakin, meidän isän sedän Matin perheineen, jotka olivat saapuneet lomalle ruotsista. Käytiin syömässä jouluaatto päivällinen upeassa ravintolassa, josta ei valitettavasti isovanhempien joululaatikoita löytynyt menu:sta, mutta siitä huolimatta sai lähteä kyllä täydellä vatsalla. Jotenkin viime päivät on kyllä mennyt ihan mielettömän nopeasti ja vuosikin on jo kohta vaihtumassa, joka kertoo vaan siitä ettei sitä aikaa kannata heittää hukkaan, vaan käyttää jokainen tilaisuus hyväksi evankeliumin eteenpäin viemiseksi...



Toivottavasti saatte nauttia upean uudenvuoden ystävien kera, me täällä varmaan suunnataan kohti Times Squarea yhdessä 3 miljoonan muun ihmisen kanssa... Laitan lisää kuvia ja uutisia kun niitä kerkeen laittaan koneelle!!! Ja kiitos vielä kerran kaikilla mua muistaneille sekä rukouksin että taloudellisesti! Ilman teitä en olisi täällä!




Samuel

Joulureki kohti Isoa Omenaa!

Jälleen kerran ollaan tultu tilanteeseen, jolloin on aika sanoa hetken hyvästit Havaijin tropiikille ja suunnata nokka tällä kertaa kohti talven hyytävää viimaa ja pakkaskelejä, eli New Yorkiin! Voin kyllä sanoa, että tässä viimesen parin viikon aikana ei taukoa niin hirveesti oo kerennyt pitämään, ja etenkin tällä viikolla mun ottaessa ohjat koko meidän DTS:stä ei nää 12 tunnin päivät tunnu enää eroavan muusta kiireestä. Eli vauhdilla mennään eteenpäin kohti Jumalan upeita suunnitelmia yhteen maailman suurimpaan ja vilkkaimpaan kaupunkiin, jossa meillä varmasti riittää työmaata yllin kyllin! Meidän tiimin 15 oppilasta on kyllä osoittautunut olemaan upea ryhmä ja niin onkin kyllä suotavaa, sillä me aioitaan kaikki 17 henkilöä asua saman katon alla!

Haluan kyllä ihan tähän alkuun antaa suuren kiitoksen Jumalalle ja kaikille mua rukouksin ja taloudellisesti muistaneille henkilöille!!! Noin viikko sitten meidän staffin kustannukset muuttuivat vanhoista aktiomatka kustannuksista uusiin päivitettyihin lukemiin, joka mulla tiesi sitä, että mun oli saatava kasaan noin 1000 $ enemmän rahaa kuin alunperin luulin. Kokonaisuudessaan mulla viime maanantain eräpäivään mennessä tuli olla maksettuna koko aktiomatka, 2488 $, ja siinä edeltävänä lauantaina vielä mietin, että Jumala taas on mulla omat mahdollisuudet ja oljenkorret aikalailla käytettynä, joten en voi tehdä muuta kuin uskoa ja luottaa että Sä teet taas jälleen kerran ihmeen mun elämässä. Ja rohkastuin siinä sunnuntaina vielä meidän äitin innoittamana kysymään erästä henkilöä tiedottamaan seurakuntaa kyseisestä asiasta ja pyytämään ihmisiä rukoilemaan, jos he haluaisivat lähteä tukemaan... Mutta täytyy sanoa, että tais se suunnitelma olla lähtöisin Jumalasta kun mulla eräpäivän lopulla oli tilille ilmestynyt 2493 $, joka oli 5 dollaria yli tarvitun summan. En voi kyl muuta sanoo kun että nöyräks ja hiljaiseks sai kyllä tämän miehen... Jumala pitää todellakin omistaan huolen ja hänen tiet kulkevat niin paljon korkeammalla.

Tässä viime aikoina Jumala on kyllä aivan uskomattomalla tavalla saanut puhutella siitä, kuinka me nähdään itsemme hänen lapsinaan ja mikä vapaus meillä hänessä on. Meillä kaikilla on aikoja, jolloin tuntuu että pienet elämän asiat, kuten tulevaisuus, mikä on mun seuraava askel jne. tulee yhtäkkiä todella suuriks ongelmiks ja sit joutuu kamppailemaan näiden asioiden kanssa. Mulla oli tos pari viikonloppua sitten hetki, kun tunsin et näiden asioiden ajatteleminen oli todellakin ottamassa otetta mun keskittymisestä ja synnyttämässä hirveetä stressiä mun sydämessä... Mut Jumala, kaiken sen ajatusten sekamelskan keskellä, sai kiinnitettyä mun huomion täysin häneen ja sain vaan kokeen niin upeen jutun kuinka upea ja mahtava Hän oikeesti on. Monet varmasti muistaa kuinka Jumala piti huolta israelilaisista niiden vaelluksella luvattuun maahan ja siunas heitä, vaikka ne valitti melkein joka asiasta. Jumala teki suuria tekoja ja siitä huolimatta niiden asenteet oli aivan väärät. Ja sitten meillä sinä samana päivänä oli luento maailmankuvasta ja siitä tosiasiasta, että meidän maapallo on oikeesti todella pieni verrattuna muuhun maailmankaikkeuteen... Hämmentävää eikö...

Ja yhtäkkiä sitten tunsin itseni todella pieneks. Siinä samassa tajusin kuinka mun edeltävän viikonlopun turhautunut asenne, joka oli samankaltainen verrattuna israelilaisten asenteeseen, oli ylipäätään aivan turhaa... Olin kohdistanut paineen Jumalaa kohtaan kysyen yhtä sun toista ja murehtien asioista, niin että mun pitä Jumalalta saada vastaus samantien. Mutta Hän todellakin avasi mun silmät näkemään, että se turhautuminen mikä mun sydämessä oikeesti pitäs olla, pitäs olla turhautumista siitä, että seuraanko mä Jumalaa kaikella mitä musta irti lähtee ja oonko mä tarpeeks nälkänen hänen puoleensa, koska itseasiassa HÄN on mun elämän keskipiste, enkä minä... Oli kyllä jotenkin nöyryyttävää ja upeeta yhtäaikaa tajuta kuinka pieniä, mutta Jumalan kädessä suuria me kaikki ollaan. Tän jälkeen mut vaan valtas sellanen valtava vapaus, tietäen että mun ei tarvitse mun murheita ja kysymyksiä kantaa, vaan saan Herran sylissä olla vapaa ja nauttia siitä paikasta, joka mulle on lahjana annettu!

Joulu siis se lähenee täälläkin päivä päivältä ja haluankin tän viimeisen Havaijilta lähetetyn kirjeen myötä toivottaa kaikille ihan mielettömän upeeta ja onnellista joulua pitäen mielessä sen joulun alkuperäisen merkityksen kaiken lahja- ja shoppailutohinan keskellä. On kyllä syytä juhlia meidän Kuninkaamme syntymää, sillä ilman Jumalan rakkautta uhrata oma poikansa meillä ei sydämestä löytyis aihetta riemuun... Joten toivottavasti saat joulun kynnyksellä välittää joulun todellisen ilosanoman sellaselle henkilölle, joka ei oo koskaan Jumalan rakkaudesta saanut kuulla ja samalla rohkaista itseäsi olemaan valona pimenevien iltojen keskellä!!!

Jumala teitä kaikkia siunatkoon!!!

Samuel

Jumalan aikataulussa

Taas ollaan pyöräytetty kalentereita kuukaudella eteenpäin ja kuluneiden viikkojen aikana on kyllä saatu kokea monia upeita juttuja. Toivon aina blogia päivittäessäni, että pystyisin laittamaan uutisia ja kuulumisia ylös päivittäin, kun upeita asioita tapahtuu joka päivä, mutta hohhoijaa kun kirjottaminen tuntuu olevan aina välillä hankalaa :D Mutta parempi näitä juttuja on kirjotella ylös myöhään kun ei milloinkaan... Ja yks juttu minkä oon huomannut on se, että mulla kestää huomattavasti kauemmin kirjottaa suomeks kun englanniks. Ajattelen kaiken ensin englanniks ja sit käännän sen päässä suomeks, joten toivottavasti sitä ei ole ihan turisti kun pääsee seuraavan kerran käymään suomessa.

Tässä ollaan muutaman viime viikon aikana käsitelty sellasia aiheita, kuin Father heart of God, evankeliointi, hengellinen sodankäynti, sekä Roomalaiskirje… Jokainen viikko on ollut sisällöltään erilainen, mutta silti täysin yhteydessä toisiinsa, sillä jokainen aihe on osa jokapäiväistä vaellusta Jumalan kanssa. On ollut hassua tajuta, että joskus elämämme pisin matka on niinkin lyhyt kuin sydämestä aivoihin, jolloin yritämme ymmärtää Jumalan rakkautta meitä kohtaan. Siitä näiden viikkojen aikana on ollutkin kysymys, tajuta se myös aivoilla, kuinka paljon Jumala meitä rakastaa! Jumala todellakin haluaa että elämme jokaisen päivän täysillä hänen kanssaan seikkailussa, jonka hän on meille valmistanut. Jeesus ei kuollut ristillä, että me kokoonnuttais seurakuntana vaan kerran viikossa sunnuntaisin, vaan että meillä vois olla yhteys Jeesukseen ja toisiimme jokaikinen päivä! Meidän tulis saada takas se nälkä toimia ja työskennellä yhdessä yhtenä perheenä, joka opetuslapsilla oli julistaessaan evankeliumia.

'Se ei ole tyhmä, joka antaa mitä ei voi pitää, saadakseen sen mitä ei voi menettää' -Jim Elliot. Tän ajatuksen ympärillä oon pyörinyt viime aikoina, samalla kuullen kaikkia uutisia ympäri maailmaa tän hetken taloudellisesta tilanteesta. Ton ajatuksen kautta oon myös miettinyt, että meidän elämän päämäärä on todellakin jakaa sitä ilouutista eteenpäin, josta me ollaan jo osallisia. Kun saamme olla Kristuksen omia, meille on annettu jotain semmoista, mitä me emme voi menettää ja se on iankaikkinen elämä. Kaikki muu voi kadota ympäriltä ja tuhoutua, mutta Jumalan rakkaus meitä kohtaan ei koskaan häviä. Raamatussa mainitaan kerta toisensa jälkeen kuinka meidän tulee olla rakentamatta elämämme perustaa vaurauteen ja maalliseen mammonaan, vaan suhteeseen hänen kanssaan. Tän takia ihmiset tarvitsevat evankeliumia niin paljon, tajutakseen että ainut turva tän päivän maailmassa on hänessä.

Mulla oli upea mahdollisuus tavata Veli Yun,
joka on kirjottanut kirjan Taivaallinen Mies.
Se oli opettamassa meidän kampuksella parin päivän ajan.
Uskomattoman upea tarina...

Mun ystävät John & Jenni menivät naimisiin viime viikonloppuna. Täytyy sanoa että yhdet upeimmista häistä missä on tullut oltua.

Täytyyhän sulhasella olla henkistä tukea...

Community Outreach

Me ollaan saatu joka viikko kahdeksan viikon ajan tehdä kaupunki aktioo, jossa me ollaan menty kaupunkiin tiistai iltaisin jakamaan evankeliumia tavalla tai toisella. Välillä ollaan soiteltu ylistysbiisejä lentopallokentän vieressä, ja välillä ollaan jaettu ilmaista ruokaa... Sitten ollaan menty ihan vaan niiden ihmisten luokse, jotka Jumala on meidän luokse johdattanut ja kysytty jos he haluaa rukousta. Yhtenä iltana meillä oli muutama tyyppi rukoilemassa rannalla yhen tyypin puolesta ja sen viereen alkoi kerääntyä muita ihmisiä, ja sit meidän tiimiläinen oli kysynyt muilta ihmisiltä siinä ympärillä, että odotatteko tätä tyyppiä jonka puolesta me rukoillaan? Ja ne vastas, että me odotetaan teidän rukoilevan meidän puolesta, että me parannuttais! Kaikki tää tapahtuu keskellä Konaa, jossa me eletään! Upee juttu tässä on se, että aktiomatka New Yorkiin ei oo niin haastava, koska meidän oppilaat tietää jo mitä esiin astuminen ja evankeliointi tarkoittaa käytännössä!

Lähtö lähenee...

Ei sitä uskois että neljän viikon päästä palmun oksien havina ja paahtava aurinko vaihtuu pakkaskeleihin ja Broadwayn kaupunkilais elämään. Meidän NYC tiimissä on 15 oppilasta, ja mun kanssa tiimiä vetää meksikolainen Javier. Me ollaan saatu olla jo yhteydessä moniin upeisiin kontakteihin New Yorkin päässä, yks niistä on Brooklyn Tabernacle seurakunnan nuorisopastori. Meillä on mahdollisuus osallistua heidän seurakunnan nuorten joulu "partyihin", 300 muun seurakunnan nuoren kanssa. Joten toivottavasti meillä on upea mahdollisuus saada viettää uusia jouluperinteitä New Yorkin jouluhumussa, eikä vaan ikävöidä mummun porkkanalaatikkoo :D Suuri kiitos kaikille rukoustuesta, jotenkin on vaan ollu todella hyvä ja varma olo kun tietää että taustalla rukouksissa jaksetaan kantaa. Taloudellisestikin oon saanut olla siunattu ja katettua kaikki vuokrat kuukausittain. Saan jättää rukouksiin meidän aktiomatkan kustannukset, joka tulee oleen 1500 euron paikkeilla. Vuokraamalla skootteria, saan ainakin osan summasta katettua itse, mutta jos haluat tukea taloudellisesti aktiomatkaa varten, se olisi suuri siunaus!

Erittäin siunattua ja upeaa joulun alus aikaa!!!

Samuel

Kingdom Culture!!!

.
Todellakin, ylläolevaan otsikkoon kiteytyy suurinpiirtein kaikki, mitä muutamien viime viikkojen aikana täällä ollaan saatu kokea! Vaikka viime aikoina onkin tullut painettua pää kolmantena jalkana päivien venyessä aamusta iltaan, ja Danielia on tullut nähty vain silloin tällöin, kaikesta huolimatta Taivaan Isä antaa voimaa ja innostusta jatkaa seikkailua eteenpäin! Meillä opetuslapseuskoulu on alkanut ihan mielettömän hyvin ja Jumala on saanut kyllä muuttaa monen ennakkoluuloja siitä mitä opetuslapseuskoulu on. Tää ei ookkaan kolmen kuukauden mittainen kesäleiri, vaan paikka missä Jumala avaa meidän silmät näkemään, minkälaiseen ainutlaatuiseen seikkailuun hän on meidät kutsumassa. Me elämme yhden sukupolven ajan ja Hän haluaa meidän nousevan siihen tehtävään, jonka hän on meille valmistanut!

Haluan jakaa muutaman lauseen, joita ollaan saatu mietiskellä viimeisen neljän viikon aikana...
- "Kun uskot Taivaan todellisuuteen, se auttaa sinua pysymään erossa maanpäällisen todellisuuden vaikutuksesta; Mutta kun olet samaa mieltä maanpäällisen todellisuuden kanssa, se pitää sinut tajuamasta Taivaan todellisuutta!"
- "Jumala ei muutu koskaan, mutta hän on ennalta arvaamaton"
- "Jumala ei luonut sinua tekemään asioita hänelle, mutta olemaan jotakin suurta hänen kanssaan"

Koulua on nyt neljä kokonaista viikkoa takanapäin ja sen ohella ollaan saatu olla mukana muun muassa Ironmanissa, triathlonin maailmanmesta- ruuskilpailussa, jossa mulla oli mahdollisuus meloa surffilaudan päällä uimareiden vieressä 2,5 mailia (3,2km). Niiden vauhdissa hädin tuskin pysy mukana, mutta uskomattoman hieno kokemus kaiken kaikkiaan. Me ollaan puhuttu meidän koulussa ensimmäisten viikkojen aikana ylistyksestä, uskosta, anteliaisuudesta ja evankelioinnista! Täytyy kyllä sanoa että Jumala on saanut kohdata montaa oppilasta näiden upeiden aiheiden ja puhujien kautta, joille Jumala on kyllä tuntunut antaneen samoja teemoja eri aiheista riippumatta. Jumala on haastanut meitä luovuttamaan kaikki hänelle, jotta hän vois näyttää mitä hänellä on vastaavasti meille!

Aamuherätys surffauksen muodossa mun pienryhmän poikien kanssa

Jälkkärillä Bubba Gumpsissa

Meidän staff tiimi, Javier, Mo, minä, Jeff, Lindy, Jessica, Julie, Krista ja Rebecca

Pakko se on myöntää, että talvi se siis tulee meillä täällä Havaijillakin. Säässä on alkanut huomata pieniä muutoksia, yöt ovat viileempiä laskien 26 asteen paikkeille, haha, ja aallot ovat isompia meressä. Eli toisin sanottuna, talvi se on vasta herkkua :D Mutta kyllä sitä taas vois parit löylyt käydä ottamassa, vaikka kuulinkin että Loren Cunninghamilla on sauna, jonka se on teettänyt suomalaisella miehellä, eli sinne vaan Lorenille ja makkarat ja sinapit messiin!




Ei kai tässä auta muuta kun nauttia vihdoin viikonlopun antimista, eli vapaasta ajasta jolloin saadaan rentoutua yleensä rannan äärellä ja ladata akkuja ens viikon haasteita varten! Haluan kyl kiittää kaikkia ihan mielettömästi rukoustuesta ja taloudellisesta tuesta, joiden avulla täällä painetaan päivästä toiseen!

Paluu arkeen...

Hei hou! Viime viikko on ollut ehkä kiireisin sitten miesmuistiin... :D Fyysistä kuntoani on koeteltu muutamalla 12 tunnin mittaisella työpäivällä, valmistaen kampusaluetta tulevia oppilaita varten. Saimme olla mukana rakentamassa ja siirtelemässä noin 140 sänkyä ympäri kampusta, sekä siivoamassa kohtalaisen kookasta koulualuettamme. Viime keskiviikkona oli vielä viimeinen ilta aikaa hengähtää, ennen oppilaiden saapumista. Aika tohinalla sitä sitten saatiin herätä torstai päivään ja siirtyä Ohana Courtiin rekisteröitymispäivää varten ottamaan vastaan noin 500 uutta oppilasta. Joten viikon verran tässä aikalailla ollaan menty uusien kasvojen ja tuttavuuksien kanssa. Upeana asiana oli se, että meillä on tällä hetkellä kampuksella viisi suomalaista... Itse asiassa kaikilla blondit hiukset, jonka takia stereotypia suomalaisista on muun maalaisilla hyvin vääristynyt :D Mutta hieno edustus joka tapauksessa. Daniel tulee huomenna mukaan karkeloihin seitsemännen suomalaisen, Varpun, kanssa... Veikkaanpa että historiankirjoihin täytyy vetää viiva tästä mahtavasta suomalaisesta edustuksesta.

Muutamat ensimmäiset päivät opetuslap- seuskoulussa on lähinnä mennyt tutustumalla toisiimme, tottumalla siihen tosiasiaan, että meitä on täällä 38 eri kulttuurista ja maasta... Ei siis ihme että välillä toisten vitsit ei ihan uppoa ja toisten yksinkertaisille tarinoille nauraa sydämensä kyllyydestä, ehkä tätä vois kyl kaiken kaikkiaan kutsua rikkaudeksi! Tossa viime viikolla vielä ollessamme ilman oppilaita, Loren Cunningham piti meille opetuksen Habakukin kirjasta kolmannesta luvusta. Siinä Habakuk eräällä tavalla avautuu Jumalalle Hänen julmuudestaan, ja kertoo 16. ja 17. jakeessa kuinka hän vapisee Jumalan läsnäolosta ja vaikka asioiden ollessa huonosti ja epätoivon vallatessa hän sanoo: Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa. Herra, minun Jumalani, on voimani. Tän opetuksen kautta sai kyllä taas kerran pysähtyä miettimään omaa luottamustani ja suhdettani Jumalaan... kaikista vaikeuksista huolimatta se on ainoa asia joka kestää... ikuisesti!

Tällä viikolla olemme sitten vähän enemmän oppilaiden kanssa oppineet tuntemaan toisiamme henkilökohtaisella tasolla. Meidän opetuslap- seuskoulussa on oppilaina 8 poikaa ja 44 tyttöä, eli toisin sanottuna ihan tasapuolinen tiimi :D Hyvä porukka joka tapauksessa. Ollaan saatu kyl yhdessä kokea kuinka Jumala on halunnut meidän tiimin keskittyvän erityisesti kahteen aiheeseen, surrender & rising up, eli luovuttautuminen & ylösnouseminen, jolla tarkoitetaan sitä, että antaessamme kaiken hänelle, avaamme Jumalalle mahdollisuuden avata meidän silmämme hänen suunnitelmilleen, ja ylösnousemisella sitä, että nyt on nuorison aika nousta maailman epäoikeuksia vastaan julistaen evankeliumia vielä niille, jotka sitä eivät ole kuulleet!

Tällaista siis tänne tällä hetkellä... Aikamoista sauna keliä täällä kyllä on pukannut viikon verran, sanoin just Danskille, kun se oli matkalla lentokentälle, että nauttii nyt siellä pakkasesta, kun täältä saunasta sillä on lento vasta takaisin joulun tienoilla :D Haluan edelleen kiittää rukouksista ja tukemisesta! On upea tietää, että kotona on ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa asioihin lähettämällä muita! Kiitos siitä!

Siunausta!!! Sef. 3:17

Humuhumu-nukunuku-a-pua'a!!!

.

Rakas kotiväki!!! Otsikon ja kuvan perusteella moni voisi olettaa, että tilanteeni ulkomailla on kohtalaisen vakava ja olisi syytä suurempaankin huoleen, mutta voin kuitenkin helpottaa tuskaanne ja kertoa etten ole hengen hädässä tai nukahtanut näppäimistöni päälle... Otsikon (otsikossa havaijilaisen kalan nimi) tarkoituksena oli antaa ymmärtää, että olen jälleen palannut Havaijille upean Suomessa vietetyn kesän jälkeen. Kuvasta muuten sen verran, että kyseessä on ihan vaan virtuaali reissu antiikin Ateenaan :D

Täytyy kyllä myöntää, että suomessa olo olis voinut maistua vielä hetken pidempään, nyt kun ruskakin alkoi värjätä puita ja ulkoilukelit oli mitä parhaimmillaan. Mutta joskus täytyy pitää kiinni ostetuista lentolipuista ja palata takaisin vastuutehtävien ääreen...Havaijille. Toki niitä vastuutehtäviä suomestakin löytyi, esim. vanhempien talon remontti ym, mutta kun nyt olen lähtenyt mukaan tähän ryhmänjohtajan tehtävään, niin tottakai 

opetuslapseuskoulua pitää vähän olla itsekin mukana suunnittelemassa. Ennen kotiinpaluuta kesäkuussa mulla oli hyvinkin selkeä ajatus siitä, että saisin viettää suomessa rauhoittavat ja rentouttavat kolme kuukautta, sekä kerätä voimia syksyn tuleviin haasteisiin. Ja täytyy kyllä myöntää että sain lähteä takaisin Havaijille hyvinkin rentoutuneen fiiliksen kanssa, ehkä niinkin rennon että olisin voinut vielä muutaman viikon viettää suomessa. Oli mukavaa viettää aikaa perheen ja ystävien parissa jakaen kokemuksia Etelä-Afrikasta ja niistä ihmeistä joita Herra oli tiimimme kautta saanut tehdä. Taaksepäin katsoessa en olisi ikinä uskonut, millaista polkua pitkin Herra tulee johdattamaan tässä vaiheessa elämääni.

Community Transformation DTS

Opetuslapseuskoulu, jossa olen ryhmänjohtajana, on saman- kaltainen kuin viime vuonna, joten meidän koulumme näky ja idea pysyy aivan samanlaisena. Haluamme tavoittaa kansat Jumalan unelmien mukaan! Jumalan suunnitelma on, että kulkisimme hänen kanssaan kaikilla elämämme osa-alueilla. Hänellä on erityinen unelma tavoittaa jokainen eri yhteiskunnan haaraa: taide&viihde, koulutus, hallitus, tiede, liiketoiminta, seurakunta ja perhe. Miltä se näyttääkään kun kansakunnat alkavat tajuamaan Jumalan rakkauden ja Hänen luonteensa vaikutuksen myös näitä elämän osa-alueita kohtaan. Aktiomme aikana pyrimme viemään evankeliumin jokaiseen seitsemään yhteiskunnan osa-alueeseen, käyttäen jokaisen oppilaan mahdollisuuksia, kykyjä ja lahjoja, jotta mahdollisimman moni tämän päivän kiireen täyttämässä maailmassa saisi kuulla evankeliumin viestin!

Viime vuonna olin vetämässä tiimiä Etelä-Afrikassa, tänä vuonna vuorossa on New York ja aivan uudet haasteet! Toivon että muistatte rukouksin koulua ja kaikkia eteentulevia haasteita aivan näin alkutaipaleelta lähtien. Haluan kiittää myös niistä lukemattomista rukouksista, jotka ovat minut tänne asti kantaneet, sekä siitä taloudellisesta tuesta, jota ilman en täällä pystyisi olemaan.

Kaikille siunausta ja jaksamista kynttilöiden valaistessa syksyisiä pimeneviä iltoja!

Pikajunan kyydissä

Viimeisten viikkojen aikana oon kyllä saanut olla sellasen pikajunan kyydissä, että matkalla on unohtunut esim. päivittää blogi, sekä laittaa ulos muut uutiskirjeet, joita oon niin suunnitellu lähettäväni... Äiti aina patistaa pistämään edes vähäsen tekstiä, mutta se kynnys on niin suuri aloittaa kirjoittamaan, koska tiedän että tekstiä ja uutisia on liikaa pikku päivitykselle :D Viimein siis taas oli aikaa istahtaa hetkeksi... Mutta palataanpa hetkeksi maaliskuun viimeiselle viikolle, jolloin meidän opetus- lapseuskoulun päättymisen jälkeen edessä olivat uudet haasteet.

Aiemmin ollessani Etelä-Afrikassa sain pyynnön photogenX ministryn johtajalta Paul Childersilta, että alottaisin Hawaiille palattuani työskentelemään heidän kanssaan photogenX ministryn parissa. Koin, että tämä oli täysin Jumalan johdatusta, sillä valokuvausta ja kameraa työkalunaan käyttävä ministry oli jotain sellaista, jonka koin täysin omakseni

photogenX (www.photogenx.net)

PhotogenX ministrylla on koulu, jossa opetetaan ja joka sisältää valokuvausta, Raamatun opiskelua, maailman kulttuurin opiskelua (ei vain kirjoista opiskelua, vaan myös opiskelua itse eri maissa). Tämä kurssi opettaa kristittyä käyttämään kameraa aseena epäoikeudenmukaisuuksien ja alistamisen voittamiseen, historian suunnan muuttamiseen, sekä samalla auttaen ja palvellen apua tarvitsevia ja köyhiä valokuvauksen taiteen kautta. Olen kokenut tämän jutun niin omakseni, sillä rakastan valokuvausta ja vihdoin minulla on ollut siihen hyvä mahdollisuus. Tällä hetkellä kamera on Danielin mukana Japanissa, mutta pyydänkin että voisitte rukoilla, että Herra avaisi ovia saamaan kamera, jonka avulla pystyn juuri näitä asioita viemään eteenpäin valokuvauksen avulla.




Näin aloitin pari kuukautta sitten työskentelemään photogenX:in parissa pienen tiimin kanssa, hoitaen web sivun uudelleen suunnitelua, talousasioita, emaileja, ym. eteentulevia asioita, joskus se on myös lasten hoitamista :D Ja kuluneiden viikkojen aikana koko touhu on ollut kyllä niin siistiä! Meidän normaali viikko koostuu oikeastaan perus 8-tuntisista päivistä, mutta sit siitä ajasta me myös kulutetaan jonkin verran aikaa meidän tiimin kanssa rukoukseen, yhdessä oleskeluun ja seurusteluun, ja tää meidän tiimi tuntuukin sellaselta isolta perheeltä! Ilokseni Danielkin pääsi Japanista puoltoista kuukautta sitten piipahtamaan pienellä lomalla katsomassa mitä olin alottanut tekemään DTS:n jälkeen ja sain itse asiassa hengähtää viikon verran ensimmäistä kertaa ryhmänjohtajana olemisen jälkeen.

Hakani (hakani.org)

Reilu kolme viikkoa sitten mulle avautui upea mahdollisuus osallistua Hakani nimiseen projektiin, joka tarkoittaa 'Hän, joka hymyilee'. Tämä nimi kuulu nuorelle tytölle Amazonin Suruwaha heimosta, joka haudattiin elävältä hänen ollessa lapsi, mutta jonka hänen veljensä pelasti varmalta kuolemalta ja piti yksin elossa kolme vuotta, kunnes he yhdessä onnistuivat saapumaan YWAM (Missionuoret) tukikohtaan Amazonin viidakossa. Missiotyötä Amazonin viidakossa 20 vuotta tehnyt pariskunta Marcia ja Suzuki adoptoivat Hakanin ja lähtivät ajamaan samankaltaisten kohtalontovereiden asiaa.

Amazonin viidakossa vielä tänäkin päivänä haudataan sadoittain lapsia elävältä, sillä heimojen parissa on vahvasti uskomus, että jos lapsi syntyy kehitysvammaisena, yksinhuoltaja äidin saamana, ollessaan toinen kaksosista, tai jonkun muun puutteen tai erilaisuuden kanssa; tämä lapsi on oleva kirous koko heimolle. Tämän johdosta lapsen vanhemmat joutuvat hautaamaan lapsen elävältä ja usein tämän tilanteen tullessa vastaan, he valitsevat itsemurhan. Nyt vanhemmat ovat alkaneet eri heimoista kääntyä YWAM tiimimme puoleen pyytäen apua ei vain heiltä, vaan myös Brasilian hallitukselta. YWAM tiimin aloitteen johdosta Brasilian hallitukselle on esitetty lakialoite, joka antaisi kaikille lapsille eri heimoissa tasa-arvoisen oikeuden elämään, niin kuin meillä kaikilla muillakin ihmisillä on. Kaikista surullisimmaksi tilanteen tekee se, että Brasilian hallituksen mielestä kulttuurin suojeleminen tässä Amazonin heimoihin liittyvässä asiassa on tärkeämpää kuin näiden pienten lasten kohtalo!


Mulla oli upea mahdollisuus kaksi viikkoa sitten lähteä David Cunninghamin, Paul & Susie Childersin, Marcian ja Hakanin kanssa kolmeen kapunkiin USA:ssa nostamaan tätä asiaa pinnalle, sekä keräämään rahoitusta tämän asian taustalle, niin median kuin vaikutusvaltaisten ihmisten parissa. David Cunningham ohjasi dokumentin tähän aiheeseen liittyen Amazonin viidakossa, jossa he tekivät Hakanin tarinan uudelleen näyteltynä noin seitsemän päivän aikana. Paul & Susie ja meidän tiimi saatiin noin viikossa aikaan kirja kyseiseen aiheeseen liittyen ja näin meillä oli pieni paketti, jonka auttoi meitä viemään tätä asiaa eteenpäin. Kiertue oli Washington D.C.ssä, Denverissä, Colorado Springsissä, sekä San Franciscossa. Näissä kaupungeissa tiimimme tapasi USA:n hallituksen jäseniä; David, Marcia ja Hakani pääsivät ABC uutisiin Denverissä, sekä San Franciscossa kristityille järjestetyssä Hakani/indigenous people illallis-tapahtumassa onnistuttiin kokoamaan 250 000 dollaria tämän asian hyväksi. Rahat menevät dokumentin, kirjan, sekä Brasilian Amazon työn kustantamiseen ja vielä on paljon varoja jäljellä näiden selviytyneiden perheiden evakuointi kylän rankentamiseen. Laitan kuvia lisää hieman myöhemmin tältä reissulta...

Joten muutama viime viikko onkin sitten ollut aikamoista kiirettä tämän kyseisen asian parissa. Esim. viime viikolla sain koottua yhteen kaikkien USA:n osavaltioiden senaatoreiden tiimiläisten yhteystiedot ja osoitteet, joten meillä on nyt mahdollisuus ottaa yhteyttä USA:n hallituksen johtoon, ja tämän avulla laittaa heihin vauhtia ottamaan yhteyttä Brasilian hallitukseen tämän asian tiimoilta. Pääasiana on siis nostaa tietoisuutta ympäri maailmaa tämän vääryden korjaamiseksi.

Mutta mulla on täällä Hawaiin tropiikissa enää muutama viikko jäljellä, ja näiden muutamien viimeisten viikkojen aikana kiirettä varmasti piisaa!!! Toivottavasti kerkeän tässä vielä uutisia laitteleen ennenkö rantaudun Suomen "lämpimälle" maaperälle nauttimaan Suomen suvesta, saunasta ja HK:n sinisestä, sekä tietysti kaikista teistä rakkaista ystävistä!

Kiitos niin paljon rukouksista ja taloudellisesta tuesta, jonka avulla olen voinut viedä tätä unelmaa eteenpäin!!!

Samuel

Hyvästit Etelä-Afrikalle...

Tarina Etelä- Afrikasta sai päätöksensä noin kuukausi takaperin, kun palasimme vihdoin takai- sin Havaijille ryhmämme kanssa 17. maaliskuuta. Viimeisen parin kuukau- den aikana on sattunut ja tapahtunut yhtä sun toista, mutta kaikista kallisarvoisimpana asiana on ollut se, että Etelä-Afrikassa ollessamme saimme nähdä Jumalan käden jäljen niillä osa-alueilla, joilla teimme päivittäistä työtämme! Viimeinen kuukausi Jeffrey's Bayssa meni jokseenkin hyvinkin vauhdikkaasti, sillä käytimme viimeisestä kuukaudesta kolme viikkoa eri työmuotojen parissa palvellen, sekä viimeistellen aloittamamme työmme. Ja viimeisen viikon käytimme rentoutuen ja käyden läpi kuluneiden kolmen kuukauden työjaksoa Etelä Afrikassa.






Helmikuun lopulla saimme nähdä upeita rukous- vastauksia, esimerkiksi kuinka köyhän kaupungin- osan muslimi- keskus sulki ovensa ja talon omistaja muutti keskuksen asuintaloksi. Tämä oli yksi suurimmista rukousvastauksista, jonka saimme omin silmin nähdä tapahtuvan! Kuluneiden kuukausien aikana meille oli kertynyt reilun tusinan verran ihmisiä, joiden luona kävimme lähes päivittäin rohkaisemassa ja lukemassa Raamattua, toiset meistä hieman enemmän osallisina tällä osa-alueella. Rukousvastauksena saimme nähdä, kuinka Raamattupiiri sai alkunsa näiden köyhän kaupunginosassa tavoitettujen ihmisten parissa, ja meidän aikamme päätyttyä meillä oli valmiina henkilö, joka otti vastuun järjestää kyseinen Raamattupiiri joka viikko!!! Tämän lisäksi saimme tehdä töitä Ithemba seurakunnassa lastenhoidon parissa, jossa meillä parhaimmillaan oli noin 60 lasta, tarpeeks melskettä ja menoa muutamalle henkilölle :D Saimme myös johdatettua yhden nuoren tytön, Pamelan, aloittamaan opetuslapseuskoulun noin 12 tunnin ajomatkan päässä, jonne tiimimme ainoa aviopari Susan&Basil halusivat hänet ajaa. Tämä oli yksi suurista ihmeistä, sillä kotikylästä noin pitkän matkan päähän lähteminen on monille todella hankalaa. Yleensä tällainen tilanne tulee eteen paremman työn toivossa, mutta Jumalalla oli suunniteltuna hänelle jotain suurempaa, ja koimme että tästä tytöstä nousee suuri Jumalan nainen, kun hän tulee palaamaan takaisin omaan kotikyläänsä.






Viimeistelimme vajaan kolmen kuukauden aktiojaksomme Etelä-Afrikassa viettämällä tiimimme kanssa viikonlopun Tsitsikamman luonnon- puistossa, joka on kyllä yksi kauneimmista paikoista, joissa olen käynyt! Yksi vaikeimmista asioista oli jättää hyvästit niille monille henkilöille, joiden kanssa kehitimme syvät ystävyys- suhteet, sillä AIDSin ja muiden tautien vaivatessa Afrikkaa, emme voineet kuin jättää heidät Taivaan Isän käteen, sillä emme koskaan tiedä onko meillä mahdol- lisuutta tavata ketään näistä henkilöistä uudelleen. Mutta koko aktioaikamme Jumala sai siunata meitä myös koko tiiminä, sillä meillä ei missään vaiheessa ollut minkäänlaisia vakavia ongelmia tai vaikeuksia, vaikka mielenkiintoisia tilanteita matkalla vastaan tulikin! Välillä mietinkin että asiat menevät vähän liiankin hyvin aktion ollessani ensimmäinen, jossa olen mukana johtajana, mutta kyllä sen puolesta on tullut rukoiltuakin. Kuluneiden kolmen kuukauden aikana Afrikassa sain oppia todella paljon asioita itsestäni, ja yhtenä matkan kohokohtina olikin se, että Jumala sai opettaa minua tuntemaan paremmin itseäni ja tapaani toimia johtajana, sekä etenkin niitä asioita joissa kaipaan vielä harjoitusta ja hiomista tulevaisuuden vastaaviin tilanteisiin!






Viimeisen viikon Etelä-Afrikassa vietimme pääkaupungissa Kapkaupungissa, käyden läpi kokemuksia matkan varrelta, sekä viettäessämme hieman myös aikaa toisten Etelä-Afrikka tiimiläistemme kanssa, jotka näimme kahden kuukauden tauon jälkeen. Oli uskomatonta jakaa tarinoita ja kuunnella toinen toistemme tarinoita, kuinka Jumala oli johdattanut itse kutakin uskomattomia polkuja pitkin. Afrikka on niin kypsä vastaanottamaan evankeliumin, vaikkakin suurena haasteena on saada ihmiset alkaan seuraamaan Jumalaa, eikä vain uskomaan Häneen.






Viimeisen viikon jälkeen aloitimme matkan jälleen kerran kohti jo tutuksi tullutta Havaijia, joka aikalailla on muodostunut jo kodiksi minulle. Noin 50 tunnin mittaisen lentomatkan, sekä useiden tavaroiden kanniskelun jälkeen pääsimme vihdoin astumaan tutulle laavan peittämälle maaperälle, kuuman auringon ja lämpimän tuulen hemmoteltavaksi. Ennen DTS:n päätöstä meillä oli vielä luvassa muutama kokoontuminen koko kouluna, jonne saimme lumiukkoja muistuttavan New York tiimin, verratessa ihonväriä. Tämän viikon jälkeen koulumme oli siis virallisesti päättynyt :D




Haluan kiittää kaikkia teidän rukouksistanne sillä ilman teidän apuanne en olisi pystynyt kantamaan sitä suurta ryhmänjohtajan vastuuta kolmea kuukautta, jota minulta opetuslapseuskoulun staffina vaadittiin, sekä tietysti niitä henkilöitä, jotka ovat minua tunnollisesti jaksaneet tukea taloudellisen avun kanssa.