Hei hou! Viime viikko on ollut ehkä kiireisin sitten miesmuistiin... :D Fyysistä kuntoani on koeteltu muutamalla 12 tunnin mittaisella työpäivällä, valmistaen kampusaluetta tulevia oppilaita varten. Saimme olla mukana rakentamassa ja siirtelemässä noin 140 sänkyä ympäri kampusta, sekä siivoamassa kohtalaisen kookasta koulualuettamme. Viime keskiviikkona oli vielä viimeinen ilta aikaa hengähtää, ennen oppilaiden saapumista. Aika tohinalla sitä sitten saatiin herätä torstai päivään ja siirtyä Ohana Courtiin rekisteröitymispäivää varten ottamaan vastaan noin 500 uutta oppilasta. Joten viikon verran tässä aikalailla ollaan menty uusien kasvojen ja tuttavuuksien kanssa. Upeana asiana oli se, että meillä on tällä hetkellä kampuksella viisi suomalaista... Itse asiassa kaikilla blondit hiukset, jonka takia stereotypia suomalaisista on muun maalaisilla hyvin vääristynyt :D Mutta hieno edustus joka tapauksessa. Daniel tulee huomenna mukaan karkeloihin seitsemännen suomalaisen, Varpun, kanssa... Veikkaanpa että historiankirjoihin täytyy vetää viiva tästä mahtavasta suomalaisesta edustuksesta.
Muutamat ensimmäiset päivät opetuslap- seuskoulussa on lähinnä mennyt tutustumalla toisiimme, tottumalla siihen tosiasiaan, että meitä on täällä 38 eri kulttuurista ja maasta... Ei siis ihme että välillä toisten vitsit ei ihan uppoa ja toisten yksinkertaisille tarinoille nauraa sydämensä kyllyydestä, ehkä tätä vois kyl kaiken kaikkiaan kutsua rikkaudeksi! Tossa viime viikolla vielä ollessamme ilman oppilaita, Loren Cunningham piti meille opetuksen Habakukin kirjasta kolmannesta luvusta. Siinä Habakuk eräällä tavalla avautuu Jumalalle Hänen julmuudestaan, ja kertoo 16. ja 17. jakeessa kuinka hän vapisee Jumalan läsnäolosta ja vaikka asioiden ollessa huonosti ja epätoivon vallatessa hän sanoo: Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa. Herra, minun Jumalani, on voimani. Tän opetuksen kautta sai kyllä taas kerran pysähtyä miettimään omaa luottamustani ja suhdettani Jumalaan... kaikista vaikeuksista huolimatta se on ainoa asia joka kestää... ikuisesti!
Tällä viikolla olemme sitten vähän enemmän oppilaiden kanssa oppineet tuntemaan toisiamme henkilökohtaisella tasolla. Meidän opetuslap- seuskoulussa on oppilaina 8 poikaa ja 44 tyttöä, eli toisin sanottuna ihan tasapuolinen tiimi :D Hyvä porukka joka tapauksessa. Ollaan saatu kyl yhdessä kokea kuinka Jumala on halunnut meidän tiimin keskittyvän erityisesti kahteen aiheeseen, surrender & rising up, eli luovuttautuminen & ylösnouseminen, jolla tarkoitetaan sitä, että antaessamme kaiken hänelle, avaamme Jumalalle mahdollisuuden avata meidän silmämme hänen suunnitelmilleen, ja ylösnousemisella sitä, että nyt on nuorison aika nousta maailman epäoikeuksia vastaan julistaen evankeliumia vielä niille, jotka sitä eivät ole kuulleet!
Tällaista siis tänne tällä hetkellä... Aikamoista sauna keliä täällä kyllä on pukannut viikon verran, sanoin just Danskille, kun se oli matkalla lentokentälle, että nauttii nyt siellä pakkasesta, kun täältä saunasta sillä on lento vasta takaisin joulun tienoilla :D Haluan edelleen kiittää rukouksista ja tukemisesta! On upea tietää, että kotona on ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa asioihin lähettämällä muita! Kiitos siitä!
Siunausta!!! Sef. 3:17
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti