Jälleen kerran ollaan tultu tilanteeseen, jolloin on aika sanoa hetken hyvästit Havaijin tropiikille ja suunnata nokka tällä kertaa kohti talven hyytävää viimaa ja pakkaskelejä, eli New Yorkiin! Voin kyllä sanoa, että tässä viimesen parin viikon aikana ei taukoa niin hirveesti oo kerennyt pitämään, ja etenkin tällä viikolla mun ottaessa ohjat koko meidän DTS:stä ei nää 12 tunnin päivät tunnu enää eroavan muusta kiireestä. Eli vauhdilla mennään eteenpäin kohti Jumalan upeita suunnitelmia yhteen maailman suurimpaan ja vilkkaimpaan kaupunkiin, jossa meillä varmasti riittää työmaata yllin kyllin! Meidän tiimin 15 oppilasta on kyllä osoittautunut olemaan upea ryhmä ja niin onkin kyllä suotavaa, sillä me aioitaan kaikki 17 henkilöä asua saman katon alla!
Haluan kyllä ihan tähän alkuun antaa suuren kiitoksen Jumalalle ja kaikille mua rukouksin ja taloudellisesti muistaneille henkilöille!!! Noin viikko sitten meidän staffin kustannukset muuttuivat vanhoista aktiomatka kustannuksista uusiin päivitettyihin lukemiin, joka mulla tiesi sitä, että mun oli saatava kasaan noin 1000 $ enemmän rahaa kuin alunperin luulin. Kokonaisuudessaan mulla viime maanantain eräpäivään mennessä tuli olla maksettuna koko aktiomatka, 2488 $, ja siinä edeltävänä lauantaina vielä mietin, että Jumala taas on mulla omat mahdollisuudet ja oljenkorret aikalailla käytettynä, joten en voi tehdä muuta kuin uskoa ja luottaa että Sä teet taas jälleen kerran ihmeen mun elämässä. Ja rohkastuin siinä sunnuntaina vielä meidän äitin innoittamana kysymään erästä henkilöä tiedottamaan seurakuntaa kyseisestä asiasta ja pyytämään ihmisiä rukoilemaan, jos he haluaisivat lähteä tukemaan... Mutta täytyy sanoa, että tais se suunnitelma olla lähtöisin Jumalasta kun mulla eräpäivän lopulla oli tilille ilmestynyt 2493 $, joka oli 5 dollaria yli tarvitun summan. En voi kyl muuta sanoo kun että nöyräks ja hiljaiseks sai kyllä tämän miehen... Jumala pitää todellakin omistaan huolen ja hänen tiet kulkevat niin paljon korkeammalla.
Tässä viime aikoina Jumala on kyllä aivan uskomattomalla tavalla saanut puhutella siitä, kuinka me nähdään itsemme hänen lapsinaan ja mikä vapaus meillä hänessä on. Meillä kaikilla on aikoja, jolloin tuntuu että pienet elämän asiat, kuten tulevaisuus, mikä on mun seuraava askel jne. tulee yhtäkkiä todella suuriks ongelmiks ja sit joutuu kamppailemaan näiden asioiden kanssa. Mulla oli tos pari viikonloppua sitten hetki, kun tunsin et näiden asioiden ajatteleminen oli todellakin ottamassa otetta mun keskittymisestä ja synnyttämässä hirveetä stressiä mun sydämessä... Mut Jumala, kaiken sen ajatusten sekamelskan keskellä, sai kiinnitettyä mun huomion täysin häneen ja sain vaan kokeen niin upeen jutun kuinka upea ja mahtava Hän oikeesti on. Monet varmasti muistaa kuinka Jumala piti huolta israelilaisista niiden vaelluksella luvattuun maahan ja siunas heitä, vaikka ne valitti melkein joka asiasta. Jumala teki suuria tekoja ja siitä huolimatta niiden asenteet oli aivan väärät. Ja sitten meillä sinä samana päivänä oli luento maailmankuvasta ja siitä tosiasiasta, että meidän maapallo on oikeesti todella pieni verrattuna muuhun maailmankaikkeuteen... Hämmentävää eikö...
Ja yhtäkkiä sitten tunsin itseni todella pieneks. Siinä samassa tajusin kuinka mun edeltävän viikonlopun turhautunut asenne, joka oli samankaltainen verrattuna israelilaisten asenteeseen, oli ylipäätään aivan turhaa... Olin kohdistanut paineen Jumalaa kohtaan kysyen yhtä sun toista ja murehtien asioista, niin että mun pitä Jumalalta saada vastaus samantien. Mutta Hän todellakin avasi mun silmät näkemään, että se turhautuminen mikä mun sydämessä oikeesti pitäs olla, pitäs olla turhautumista siitä, että seuraanko mä Jumalaa kaikella mitä musta irti lähtee ja oonko mä tarpeeks nälkänen hänen puoleensa, koska itseasiassa HÄN on mun elämän keskipiste, enkä minä... Oli kyllä jotenkin nöyryyttävää ja upeeta yhtäaikaa tajuta kuinka pieniä, mutta Jumalan kädessä suuria me kaikki ollaan. Tän jälkeen mut vaan valtas sellanen valtava vapaus, tietäen että mun ei tarvitse mun murheita ja kysymyksiä kantaa, vaan saan Herran sylissä olla vapaa ja nauttia siitä paikasta, joka mulle on lahjana annettu!
Joulu siis se lähenee täälläkin päivä päivältä ja haluankin tän viimeisen Havaijilta lähetetyn kirjeen myötä toivottaa kaikille ihan mielettömän upeeta ja onnellista joulua pitäen mielessä sen joulun alkuperäisen merkityksen kaiken lahja- ja shoppailutohinan keskellä. On kyllä syytä juhlia meidän Kuninkaamme syntymää, sillä ilman Jumalan rakkautta uhrata oma poikansa meillä ei sydämestä löytyis aihetta riemuun... Joten toivottavasti saat joulun kynnyksellä välittää joulun todellisen ilosanoman sellaselle henkilölle, joka ei oo koskaan Jumalan rakkaudesta saanut kuulla ja samalla rohkaista itseäsi olemaan valona pimenevien iltojen keskellä!!!Jumala teitä kaikkia siunatkoon!!!
Samuel
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti