˚
Pari kuvaa "Men only" camping reissusta...

Rullaati rullaa

˙
Näin se vaan aika rullaa... Noin reilut pari viikkoa jäljellä ennenkuin palaan vihdoin takaisin Suomeen. On ollut kyllä hyvää aikaa täällä maailmalla, mutta pakko se on myöntää että kyllä tässä vuoden ulkomailla olon aikana, on alkanut jo tekemään mieli palata takaisin Suomeen.

Muutamia asioita sitä aina kaipaa kotosuomesta:

- Perhe & ystävät (Ystäviä alkaa olemaan jo vähitellen ympäri maailmaa, mutta silti ne läheisimmät vielä on suomessa... ja selventääkseni, perhettä ei vielä ole Suomen ulkopuolella :P)
- Sauna (ei tarvitse selityksiä)
- Muurinpohjalättyjen teko järven rannalla (Amerikassa kaikki tulee valmispaketeissa, ei tietoakaan taikinasta)
- Makkaranpaisto (Täällä nää makkarat ei oo kyllä A tai B tai edes C luokkaa)
- Valoisat kesäillat (Se on täällä säkkipimeä klo 18:30)
- Iltapala (Havaijilla ei ole ruokakulttuuria klo 18 jälkeen, tai jos on, se on McDonald's)
- Suomen luonto (Kyllä sitä jokainen raikasta ja puhdasta luontoa välillä tarvitsee)
- Suomen kieli (Olen vähitellen tajunnut että suomen kieli on suuri rikkaus, eikä este)

Kyse ei ole suinkaan siitä, että olisin kyllästynyt asumaan maailmalla, etenkään Havaijilla, mutta kai sitä vähitellen on alkanut tajuamaan, kuinka tärkeä se oikea koti mulle on. :D Ei mulla olis mitään ongelmaa elää tällasessa upeassa kristillisessä yhteisössä, joka on samalla surfauksen kehto, mutta ehkä se on aika vaan palata kotiin vähäksi aikaa ja hengähtää... Onhan tässä tullut lähes kolme vuotta mentyä aikamoisella vauhdilla. Mun staff sitoumus päättyy täällä Konalla tänä kesänä ja sen jälkeen on kyllä aikalailla ovet auki mihin suuntaan tahansa. Muutamia pyyntöjäkin on kyllä tullut, että tulisin tänne vetämään opetuslapseuskoulua ensi syksynä, mutta kaikki suunnitelmat sen suhteen ovat vielä täysin avoinna ja Jumalan käsissä! Sen takia onkin hyvä päästä lataamaan akkuja ja hengähtämään Suomeen, sekä miettimään tulevaisuuden askeleita.

Ei ihan riittänyt toi tunnin taimenen väsyttely taktiikka... Nää kaverit kun hyppii välillä veneeseen!

Sama kaveri, yritti haukata kriitiseltä alueelta, mutta onneks sain väännettyä vastaan

Suomen päässäkin on kyllä pikkuhiljaa alkanut satelemaan ideoita jos jonkinlaisia, tavoitteena kerätä ja saada mahdollisimman monia tämän hetken nuoria löytämään henkilökohtaisen suhteen Jumalan kanssa, joka voisi samalla antaa rohkeuden heille olla palavana valona tämän maailman keskellä! Sitä ei voisi kyllä parempaa tehtävää kun olla mukana näyttämäs tän hetken nuorille suntaa heidän elämäänsä, jota maailma niin monella eri houkuttimella yrittää vetää väärään suuntaan.

Sit toiseks meillä on Danielin kans ollu vähän ideoita lähtee kehittää meidän valokuvaus ja kuvankäsittely suunnitelmia ja jos niistä sit jossain vaiheessa viel jotain hyvää ja upeeta sais aikaan, niin ois tosi upee... Mut kaikenkaikkiaan luottavaisin ja odottavaisin mielin oon kyl palailemassa Suomeen ja odotan et pääsen vaihtamaan kuulumisia puolin ja toisin! Käykää katsomassa eedeni photography

Siunausta kaikille alkavaan kesään... Oon kuullut, et siel elohiiri alkaa jo hyppiin hellelukemissa... ainakin melkein!

Samuel

Kevään merkeissä

.
Erittäin hyvää myöhäistä pääsiäistä jokaiselle. Oli kyllä siisti jälleen kerran pysäyttää aikataulu ja muistella pääsiäisen syvempää merkitystä, sillä Kristus on kuollut meidän syntien tähden ja jos tarina loppuisi ristinkuolemaan, se olisi sekoittunut varmasti muiden historian kertomusten sekaan. Mutta asia joka lopulta muutti maailman historian kulun oli se, että Kristus nousi kolmantena päivänä kuolleista. Näin Hän lunasti meille vapauden, jonka avulla meidän itse ei tarvitse kantaa kuormaamme, vaan Hän on luvannut kantaa meidät läpi kaikenlaisten koetusten ja aikojen, joita kohtaamme. On vaan niin helpottavaa tajuta, kuinka paljon Hän meitä rakastaa ja haluaa johdattaa meitä oikeaa polkua.

Meillä oli tossa viime viikolla staff tapaaminen, jossa käydään läpi kaikki kampuksen uutiset ja joka kerta meille tulee uusia staffeja, jotka ovat tulleet palvelemaan kampukselle, joten on hyvä ainakin kerran viikossa päästä tutustumaan uusiin kasvoihin! Saatiin siinä sit tapaamisen lopuks ottaa kuva koko staff porukasta, jotka ovat palvelemassa tällä hetkellä meidän kampuksella. (Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi ja voit vaikka tunnistaa mut keltasen paidan kanssa... Kiharoita hiuksia kun on vaikea erottaa, haha)

Tossa muutama viikko takaperin sain kyllä taas tilaisuuden antaa lisäpotkua mun valokuvaus innostukselle, kun meidän kampuksella järjestettävä School of Photography - koulu, piti valokuva näyttelyn tämänvuotisten oppilaiden tuotoksista. Oli kyllä siistiä saada niin monen eri ihmisen näkökulma valokuvaksen tyyliin ja saada myös jotain ideoita omaan valokuvaus innostukseen. Tällä hetkellä valokuvaus mulla vaan vähän ontuu, koska Daniel vei kamera kamat takasin Suomeen Japanin reissunsa jälkeen, joten sitä varmaan täytyy odottaa ens kesään asti että pääsee jälleen räpsimään kuvia... Mutta eiköhän sitä saa kestettyä muutaman kuukauden ilman kameraa :D

Tällasia pikaisia kevät terveisiä tänne kuuluu!!! Saa kyllä muistaa meikää rukouksin ens kesän ja syksyn tulevia suunnitelmia ajatellen... Tiedän että Herralla on varattuna jotain suurta mun elämää varten, mutta sitä pitää vaan pysyä nöyränä ottaen askel askeleelta!!!

Siunausta keväiseen Suomeen ja hyvää pääsiäisen jälkeistä aikaa!!!

Samuel

University of the Nations

.
Hei!!!

Ajattelin laittaa linkin meidän UofN Missionuorten uusille web - sivuille! Sinne pääsee klikkaamalla tästä!!! Käykää katsomassa ja tutkimassa videoineen kaikkee mitä me täällä Havaijilla oikeen touhutaan...

Terveiset toimistosta :D







Samuel

Siispä hellurei! Lämpimät terveiset Havaijilta!!! Kiitos ja kumarrus kaikille valtavasta rukoustuesta, jonka avulla me ollaan saatu päätökseen meidän tämän vuotinen opetuslapseuskoulu!!! Tässä viimeisten viikkojen vilinän laantuessa olen vihdoin saanut mahdollisuuden istahtaa alas koneen ääreen ja kirjoittaa ylös hieman ajatuksia ja jakaa kuluneiden viikkojen tapahtumia ja kokemuksia! Oon saanut nyt olla takaisin Havaijin lämmössä reilut pari viikkoa, sillä aikamme New Yorkissa päättyi maaliskuun puolenvälin paikkeilla. Saimme viimeistellä aktiomatkamme New Yorkissa erittäin lämpimässä ja mukavassa ilmapiirissä, vaikkakin monella oppilaalla 3 kuukauden New Yorkissa olon jälkeen alkoikin olla jo ikävä kotia ja paluuta omaan ympäristöön.

Saimme... Tai oikeastaan jouduimme pari viikkoa sitten hyvästelemään New Yorkin kotimme, sillä aikamme aktiokentällä oli tullut päätökseen... Jätimme jälkeemme kaikki huonekalut ja suuren pahvilaatikollisen vaatteita siunataksemme seuraavia asukkaita, sekä vaatteilla niitä New Yorkin kodittomia, joilla vaatteisiin ei välttämättä ole varaa. Oli vaikea tajuta, että juuri kun oikea ystäväpiiri oli muodostunut ympärille ja kaupungista oli löytynyt hyvä seurakunta, olikin jo aika sanoa hyvästit tälle niin mieltä kiehtovalle ja seikkailua herättävälle kaupungille. Jouduin sanomaan hyvästit todella monelle läheiseksi tulleelle ystävälle, joita en ennen New Yorkiin menoa uskonut niin saavani. Mutta kolmen kuukauden aikana olin saanut löytää todella upeita ihmisiä elämääni, joiden kanssa olin saanut jakaa monia mahtavia hetkiä. Välillä kyllä hämmästyttää kuinka hyvin Jumala auttaa mua sopeutumaan täysin uuteen ympäristöön ja alkamaan rakentamaan verkostoa ympärilleni, mutta ilman Jumalan johdatusta ja hänen antamaansa rohkeutta en usko että sekään olisi mahdollista!

Lautalla kohti Staten Islandia, kunnon pakkaskeli niinkun ilmeestä näkyy!

Viimeinen ilta New Yorkissa, Brooklyn sillan kupeessa...

Matkalla kohti kotia... LAX:in ihana betoni lentokenttä...

New Yorkissa viimeisten viikkojen aikana saimme, yksi tapahtuma toisensa jälkeen, kokea mahtavaa Jumalan johdatusta eri alueilla joiden parissa työskentelmimme. Saimme esimerkiksi olla mukana järjestämässä ihmisoikeus- ja ihmiskauppaa koskevan tapahtuman Columbia Universityssä yhdessä Call+Response järjestön kanssa, (CALL+RESPONSE on ensimmäinen laatuaan oleva dokumentti/järjestö, joka paljastaa maailman 27 miljoonaa tarkkaan varjeltua salaisuutta: maailmassa on tänä päivänä enemmän orjia, kuin koskaan aikasemmin!!! CALL+ RESPONSE sukeltaa maan alle, missä orjuus ulottuu Kambodžan lapsiprostituoiduista aina Intian tiilinteko orjiin todistaen faktaa, että vuonna 2007 orjakauppiaat tekivät enemmän rahaa kuin Google, Nike ja Starbucks yhteensä). Saimme tapahtumaan mukaan myös rap-artisti Matisyahun, jonka musiikki on noussut yhä enemmän pinnalle viime vuosien aikana. Hän on myös mukana kyseisessä Call+Response dokumentissa. Oli siisti nähdä kuinka tapahtumapaikka veti puoleensa noin 700 oppilasta ja muutamia muita aiheesta kiinnostuneita!

Matisyahu trio...

Ehkä suurimman vaikutuksen muhun koko New Yorkissa asumisen aikana, teki työskentely NYC Relief Bussilla. Sain joka viikko noin parin kuukauden ajan mennä bussille muutaman oppilaani kanssa, jossa saimme palvella Harlemin kadulla asuvia ihmisiä erilaisine tarpeineen ja ongelmineen. Jaoimme kuumaa keittoa ja kaakaota kaikille ohikulkeville, ja -20 asteen pakkasessa ihmisiä oli jonoksi asti odottamassa ilmaista ruokaa! Suurimman vaikutuksen muhun henkilökohtaisesti teki kuitenkin ihmisten todellinen rukouksen tarve! En ole koskaan työskennellyt paikassa, jossa prostituoidut, huumeidenkäyttäjät, kodittomat, vankilasta vapautuneet etc. tulevat pyytämään esirukousta heidän ongelmiin tai heidän läheistensä puolesta. Oli niin upeeta rukoilla heidän puolesta keskellä katua ja nähdä kuinka Jumala sai koskettaa heidän sydäntään.

Toinen suuri asia jonka sain New Yorkin aktion aikana oppia on palvelijan rooli. Matteus 20 puhuu kuinka johtajista suurimpien tulee olla myös palvelijoista suurimpia! Sillä niinhän Jeesuskin tuli maailmaan ei palveltavaksi, vaan palvelemaan muita ja antaakseen elämänsä lunnaina monille!!! Ryhmänjohtajana mulla oli vastuu 16 oppilaasta ja tämän takia mun piti pitää johtajan rooli vaadituissa tilanteissa ja johtaa ryhmää eteenpäin Jumalan tuntemisessa, mutta samalla mun rooli oli palvella ja rakastaa heitä. Tämä olikin ehkä suurin asia, jossa Jumala sai kasvattaa tämän kolmen kuukauden aikana!

Nyt siis olen jälleen Havaijilla, palmujen alla aaltojen keinulteltavissa :D Mikä siunaus saada mahdollisuus elää tämänkaltaisessa paratiisissa!!! Kiitos siitä Jumalalle. Aloitin maanantaina työskentelemään meidän DTS toimistossa, jossa olen ottanut DTS hakemusten hoitamisen omakseni, eli hoidan kaikki kampukselle saapuvat opetuslapseuskoulu hakemukset ja pidän yhteyttä oppilaisiin heidän hakemus prosessin edetessä!!! Voisin sanoo että tällä hetkellä täydellinen jobi, jossa saan vähän hengähtää intensiivisen kolmen kuukauden aktiomatkan johtamisen jälkeen...

Ai niin, ja oon muuttanut kampukselta pois tulivuoren juurelle :D Asun sellasessa upeessa talossa yhdessä parin kaverin kanssa, ja on kyllä hyvä päästä vähän pakoon tätä kampus elämää...

Kiitos vielä kerran muistamisesta rukouksin. Ne on kyllä kannatelleet mua läpi ton aktiomatkan!!! Sekä niille ketkä ovat kyenneet taloudellisesti tukea näiden taloudellisesti haastavien aikojen keskellä, siitä on ollut suunnaton apu!!!

Siunauksin,

Samuel

P.S. Pahoitteluni että suomen kirjoituskielen taitoni on tässä kirjeessä ollut hieman ruosteessa... Sitä kun ei ole vähään aikaan käyttänyt, mutta eiköhän aktiivisempi blogin ylläpito korjaa asian :D

Ihmisten kalastaja

†
Niin ja näin, mutta vaikea se on taas jälleen todeta että viimenen kuukausi pyörähtää sunnuntaina käyntiin. Huh, on sen ajan kanssa taistelu vaan niin kovaa ettei meinaa vauhdissa pysyä. Päivien ollessa täynnä kaikenlaista ohjelmaa, tuntuu kuin makuuhuoneesta ei olisi poistunutkaan päivän mittaan... Tai no, huomaan sen kyllä siitä, että mulla on kyllä pieni reikä ilmapatjassa, joten ennen nukkumaanmenoa saan pumpata sen täyteen joka ilta. Oon tehnyt laskelmointeja pitkän matematiikan taitojeni avulla, hah, että jos uhmaan rajoja ja täytän ilmapatjani hieman "yli" täyteen ja menen makaamaan siihen varovasti, pystyn aamulla löytämään itseni vielä sentin verran lattian yläpuolelta!!! Kyllä on ollut koulun derivaatta tunneista hyötyä :D

No vitsit sikseen... Täällä ollaan saatu taas elellä pari viikkoa lisää viime uutisten jälkeen ja ollaan kyllä saatu käydä läpi kaikenlaisia uusia haasteita. Viime päivityksessähän kerroin tarkastaja Sudesta, joka kävi varoittelemassa varauloskäyntien puuttumisesta palon sattuessa... No kuinka sattuikaan, että viime lauantaina meidän kuivaaja syttyi palamaan liekehtien ja minä sitten armeijan napalmiradan käyneenä nappasin Idalta kattilallisen vettä, unohtamatta sulkea sähköjä, ja heitin veden suoraan liekkien keskelle... Onneksi allekirjoittanut tai muut talon asukkaat eivät saaneet sähköiskua moisesta uroteosta... saati menehtynyt savumyrkytyseen. Saimme palon sammutettua ja selvisimme säikähdyksellä. Mutta kyllä sitä vähän aikaa joutui hengittämään syvään ja kiittämään Jumalaa, että saatiin olla kotona ja sammuttaa tuli. Muuten olisimme voineet menettää pari oppilasta, jotka olivat yläkerrassa. Joten kiitos Jumalalle ja teille, ketkä ootte muistanut rukouksin kantaa.

Jumala on taas saanut avata uusia ovia meidän tiimille, ja mun johtajapari Javier, on päässyt tekemään töitä Kristillisen Suurlähetystön parissa, jonka tarkoituksena on tukea suurlähetti perheitä täällä New Yorkissa. Javier tapas tossa pari päivää sitten jotain diplomaatteja ja sillä oli mahdollisuus jakaa näiden korkea-arvoisten henkilöiden kanssa ajatuksia Jumalasta, niin siistiä... Mulla oli puolestaan mahdollisuus olla vetämässä ja juontamassa sellasta Paradox tilaisuutta muotimaailman henkilöille, jotka haluavat löytää kristillisen yhteisön New Yorkista, sillä aikaa kun työskentelevät muotisuunnittelijoina, valokuvaajina, malleina etc. Ja oli hienoa pystyä rohkaisemaan näitä tyyppejä kulkemaan kristittyinä niillä alueilla, jotka ovat kristityille todella haasteellisia.

Tässä viime viikonloppuna me kokoonnuttiin Javierin (toinen ryhmänvetäjistä) sekä parin oppilasjohtajan kanssa miettimään ja rukoilemaan keinoja, miten me voitais käyttää nää viimeset viikot mahdollisimman tehokkaasti, sillä välillä on tuntunut, että monilla haaste täällä New Yorkissa tuntuu niin mahdottoman suurelta. Ja etenkin haaste tavoittaa ei uskovat vastaanottamaan Jeesus sydämeensä, sillä hän on ainoa tie iankaikkiseen elämään. Jumala on kyllä saanut meidän johtaja tiimiä siunata ihan mielettömällä tavalla, koska tuntuu että hän on antanut meille janon olla näyttämässä esimerkkiä meidän oppilaille ja rohkaista heitä astumaan sen mukavuusalueen ulkopuolelle, mikä niin monesti sitoo ja estää meitä jakamasta evankeliumia. Etenkin täällä New Yorkissa on niin helppo sulautua ja sekoittua massan mukaan, ja alkaa uskomaan ettei Jumala voi mua käyttää muuttaakseen näiden ihmisten elämää...

Luin tossa pari päivää sitten Raamatusta, kuinka Jeesus kutsuu Pietarin ja muut opetuslapset seuraamaan häntä. Pietarin eleistä voidaan nähdä, että vaikka hän tuntee Jeesuksen entuudestaan, ja hänen pyytäessä Pietaria jättämään kalaverkot ja alkaakseen ihmisten kalastajaksi, hän varmasti kokee pienuutta Herran kutsuessa hänet opetuslapsekseen. Ja samaa pienuutta musta on välillä tuntunut, että meidän tiimiläisillä on ollut, niistä asioista joita Jumala on kutsunut meitä tekemään. Mutta Jumala etsiikin vain kuuliaista sydäntä ja meidän aitoa halua seurata häntä, ja nää asiat on ollut sellasia mitä me ollaan kaikkien haluttu ymmärtää. Ei meidän tarvi ollan supersankareita... Kun me ollaan todellisia Jumalan edessä, hän voi varustaa meidät mihin tehtävään tahansa!

Uskomme että Jumala saa meidän kauttamme toimia vielä uskomattoman upeilla tavoilla näiden viimesten viikkojen aikana ja sen takia tarvimmekin rukoustukea, että voimme juosta tämän kilpailun vihollista vastaan täysillä loppuun saakka!!! Ylihuomenna täällä alkaa muotiviikot, jotka kerää kaikki maailman huippusuunnittelijat yhteen uusine mallistoineen. Kuusi tyttöä meidän tiimistä, sekä meidän DTS johtajan vaimon kanssa pääsee pukemaan noiden muotinäytösten malleja ja samalla rukoilemaan heidän puolestaan, joten pitäkää sekin ruokouksissanne!!! Oon kyllä joka päivä niin kiitollinen Herralle, sillä tuntuu että mun suhde Jumalaan on kyllä saanut kasvaa ihan uudelle tasolle ja Raamatusta on kyllä tullut erittäin tärkeä ravintolähde, niin kun sen kuuluukin olla!!!

Siunausta ja keväiset terveiset New Yorkista!

Samuel

どのように我々の偉大な神である

.Haha, ajattelin sitten vetää kaikkia vähän nenästä laittamalla otsikon Japanin kielellä, vaikkakin Daniel se meistä veljeksistä siellä Japanissa lumen keskellä asustaakin, mutta jotenkin noi kiekurat näyttää vaan niin hienoilta... :D Otsikko kuitenkin tarkottaa ihan oikeesti jotain, se on suomeksi "Kuinka mahtava meidän Jumala onkaan". Se on jotenkin ollut meidän tiimillä tän tammikuun keskeisenä aiheena yhdessä sun toisessa eri tapahtumassa ja hetkessä. Jumala on totisesti saanut kyllä kasvattaa meissä kaikissa meidän henkilökohtaista rakkautta häneen ja etenkin sitä keskinäistä rakkautta meidän ryhmän keskellä!!! On ollu siistiä elää meidän kristillisessä BigBrother talossa ilman sen suurempia ongelmia, josta kiitos kuuluu kyl täysin Herralle!!! En vaan voi uskoa, että meidän aktiomatka on lähestymässä puoliväliä tällä viikolla, sillä tuntuu että justiinhan me vasta tänne tultiin ja asetuttiin taloks...

Mutta näin se aika rientää... Meillä ei siis oo kyllä ollu tarvetta heittää aikaa hukkaan! Seuraavaks ajattelin kertoo vähän meidän viikottaista ohjelmaa... Ollaan saatu olla mukana Brooklyn Tabernacle seurakunnan nuorten aikuisten toiminnassa ja meillä joka toinen perjantai kokoontuu noin 150 nuorta ylistämään ja etsimään Herran kasvoja! Viime viikonloppuna saatiin olla mukana näiden nuorten kanssa Awakening konferenssissa, jossa puhujana oli Francis Chan, ja se oli kyl meidän tiimille niin upee yhdistävä kokemus, aiheena oli sisäisen rakkauden herättäminen!!!

Sen lisäks me kokoonnutaan joka tiistai Chrysler pilvenpiirtäjän vieressä yhdessä toimisto- rakennuksessa Paradox organisaation iltaan. Tän organisaation tarkoituksena on tuoda yhteen muotimaailman ihmisiä, valokuvaajia/malleja/meikkaajia/toimistoväkeä, kerran viikossa etsimään Jumalan kasvoja, ja sit siellä on aina opetus, josta meillä on vastuu. On ollut upea nähdä kuinka Jumala on laittanut meidät heidän keskelleen tuomaan uusia tuulia, koska toi muotimaailma on kaiken kaikkiaan aikas raskas ympäristö kristitylle. Sen lisäks meillä on neljänä päivänä viikossa tehdä yhteistyötä New York City Relief Bus ministryn kanssa, ja tiedän että jotkut meidänkin seurakunnasta on ollut mukana jakamassa lämmintä ruokaa ja vaatteita kodittomille.

Voitteko uskoo et sitä pääsee tekeen lumitöitä New Yorkissa :D Ollaan laittamassa pystyyn katosta lämmintä keittoa ja kuumaa kaakaota varten NYC Relief bussin työntekijöiden ja parin mun oppilaan kanssa.

Osa meidän tiimistä on myös mukana opettamassa nuoria korealaisia lapsia lukemaan, puhumaan ja kirjottamaan englantia. Samaan aikaan meillä on mahdollisuus jakaa evankeliumia näiden lasten vanhempien kanssa. Sen lisäks osa meidän tiimin tytöistä on mukana sellasessa kristillisessä taide terapiassa, joka on suunnattu etenkin sairaalan HIV potilaille. Siellä heillä on ollut mahdollisuus olla kuuntelemassa monien ihmisten tarinoita ja myös rohkaista, sekä rukoilla potilaiden puolesta. Näiden monien eri ministrien kautta meillä on kyllä ollut uskomattoman mahtava mahdollisuus kokeilla uusia toimintapoja viedä evankeliumia eteenpäin. On ollut hienoa nähdä, että keskeinen päämäärä on pysynyt aivan samana, ja se on viedä ilosanomaa Jeesuksesta eteenpäin kaikille kansoille, ammatista, väristä, sukupuolesta, tai kansallisuudesta huolimatta!!!

Tää kuva on Jimmy'stä. Se tuli hakemaan ilmasta ruokaa ja vaatteita. Hän alkoi kertomaan hänen elämän tarinaansa reilun 60 vuoden kokemuksella, ja päästyään kohtaan, jossa hän kertoi veljestään joka menehtyi hän alkoi itkemään. Mulla oli upea mahdollisuus kuulla asioita, joita Jimmy sanoi ettei oo ikinä kertonut kellekkään. Ja sain rukoilla hänen puolestaan ennen kuin hän lähti takas kadulle etsimään lämmintä paikkaa, missä voi viettää seuraavan yön... Jumala on antanut kaksi korvaa, joiden avulla me voidaan kuulla mitä uskomattomimpia tarinoita ja mahdollisuuden vastata heidän sydämen kaipuun rukoilemalla heidän puolesta!

Jumala on siis saanut siunata meitä uskomattoman upealla asunnolla, joka on kaiken lisäksi halpa verrattuna New Yorkin korkeisiin asumiskuluihin. Meillä on 4 huonetta, 3 kylpyhuonetta, 2 hiirtä ja 1 jääkaappi... Siitä voi pitkällä matematiikalla laskea derivaatan avulla, että hyvin on asiat!!! Haha, eivais, meillä oli tossa viime viikolla palomiehet käymässä ja varottamassa että meidän pitää laskea rappuset alas, jotka vievät katolle, jotta tulipalon sattuessa olis nopeeta paeta katolle. No muutama päivä sitten meillä tuli käymään tarkastaja Susi (inspector Wolf) joka oli jostain valtion asumisvirastosta, ja se sano tilanne on nyt niin, et te saatatte joutua muuttouhan alle... Siihen sanoin sitten, että no hyvä vaan, saadaanpahan lisää säpinää tähän meidän outreachiin ja naurahdin päälle ja se seisoi ihan hoo moilasena, koska ei kuulemma oo ikinä kuullu keneltäkään niin positiivista palautetta hänen kertoessa häätöuhasta :D Joten ehkä tää Jumalan rakkaus saa meissä aikaan jotain sellaista, mitä muilla ei oo :) No tänään sitten kuulin tarkastaja Sudelta, ettei meidän kai tarviikkaan muuttaa... Joten kiitos Jumalalle jos me siellä meidän asunnossa pystytään asumaan maaliskuun puoleenväliin saakka!!!

Että semmosia uutisia täällä tällä hetkellä! Meikähän on ihan New York fani, joten voi olla että tänne saattaa jäädä kenkä jonkin oven väliin, ken tietää... Mutta siunausta kaikille ja kiitos erittäin paljon rukoustuesta. Ryhmänjohtajana saa kyllä olla välillä aikamoisessa koetuksessa, mutta uskon että teidänkin rukoukset on saanu mun sydämen vaan niin nälkäseks Jumalan puoleen, että sitä vaan pakostakin heijastaa Jumalan valoa ympäriinsä!!! Kiitos myöskin taloudellisesta tuesta, jonka avulla oon voinut ostaa esim. talvivaatteita, sillä ilman sitä vetelisin vieläkin surf shortsit jalassa kalossit mun sandaalien päällä, haha!!!

Siunauksin,

Samuel

New Years in New York!!!

.
Hyvää uutta vuotta 2009!!! Täälläkin on päästy vihdoin jäätävästä ulkoilmasta takaisin sisätiloihin riisumaan 8 kerrosta paitoja, sillä vielä nää kevyet talvipakkaset ei ihan uppoa tähän Havaijin hemmottelemaan pellavapäähän. Istun tällä hetkellä Starbucksissa viettämässä vapaa päivää ja suunnittelemalla tulevaa viikkoa, ja samalla ajattelin vähän laittaa uutisia ja kuulumisia blogiin. Joulun aika ja uusi vuosi on siis takana, ja täytyy sanoa, että tää on kyllä todella upea ja kaunis paikka viettää noi juhlapäivät. Ollaan päästy viettään päiviä Brooklyn Tabernacle seurakunnan tilaisuuksissa, ja täytyy kyl sanoa, et jos jollakin on mahdollisuus se tsekata jonain päivänä, niin voin lämpimästi suositella. Koko New York on ollut pari viimestä viikkoa niin sanotusti lomalla, ja kaikki käynnistyy siis jälleen maanantaina. Meilläkin on pari tapaamista maanantaina ja tiistaina, joiden avulla me saadaan oppilaat kytköksiin eri järjestöjen ja ministry mahdollisuuksien kanssa... Joten ensi viikkoa odotellessa!

Auringonlasku Times Squarella uudenvuoden aattona.

H-hetki... Sellanen määrä oli tota paperisilppua et hyvä että eteensä näki :D

Tässä vähän pepsi palloja taivaalta...

Vaikka meitä on täällä New Yorkissa kaks staffia ja pari oppilas johtajaa auttamassa, on mun hommaks aikalailla kuitenkin kallistunut koko tiimin vastuun ottaminen ja johtaminen. Se on kyl tosi upee juttu, vaikka välillä kyllä aika raskasta vetää 17 ihmistä yhtäaikaa, vähän kun pyörittäis sellasta pientä yritystä, jonka bisnes ideana on saada kertoa ihmisille Jeesuksesta. :D Mut samalla oon saanu oppia monia uusia juttuja itsestä ja siitä et kuinka tärkeetä on, että Jumala on tän meidänkin tiimin keskipiste päivästä toiseen! On ollut upea tajuta semmonen asia, että kun me mennään kertomaan Jeesuksesta ihmisille, me ei tuputeta sitä evankeliumia niille, mut eri ihmisiä tavatessa heidän tarinat ja kokemukset syvistä haavoista vetää meidät ristin juurelle ja meillä on mahdollisuus kertoa heille toivosta ja rakkaudesta! Siinä on ehkä yks upeimmista jutuista, josta Jumala on puhunut mulle.

Joten asiat täällä New Yorkissa menee vallan mainiosti, vaikka parilla oppilaalla onkin ollut kova koti-ikävä, mutta aina se sitten menee ohi, kun meillä on jotain aktiviteettia meidän ryhmän kanssa. Eli tällästä täältä... Laitan lisää uutisia ens viikolla, jolloin meillä pitäs sitten koneet kanssa kunnolla käynnistyä ja päästään käsiks eri ministry mahdollisuuksiin!

Siunausta ja varjelusta kaikille tänä upeana vuonna 2009!