Vajaat pari viikkoa takana ryhmänjohtaja koulutusta ja olo on kuin pitkän matkan juoksijalla... Ajatukset sinkoilevat sinne tänne ja kroppa kaipaa hieman lepoa :D Kulunut tiivis kaksiviikkoinen onkin kulunut oppituntien ja eri luentojen parissa, missä olemme käsitelleet kristillistä maailmankuvaa tämän päivän maailmankuvaan verrattuna, sekä evankeliointia ja hengellistä sodankäyntiä ryhmänjohtajan (staffin) näkökulmasta. Olen jokseenkin olettanut ryhmänjohtajan roolin olevan jotakuinkin valmiisiin saappaisiin hyppäämistä, mutta mitä pidemmälle koulutusta olemme päässeet, vastuun ja roolin osuus sen kuin kasvaa, siistiä eikö vain!!! Onneksi ryhmämme on todella yhtenäinen ja rukouksessa viettämämme aika on vain lisännyt keskinäistä rakkauttamme! On hienoa huomata olevansa samassa tilanteessa 18 muun nuoren kanssa, jotka haluavat etsiä Herran kasvoja ja samalla tukee toinen toistamme, kuin kohdaten yksin kaikki uudet haasteet...
Kuluneen kahden viikon aikana olen todella ymmärtänyt, etten ole tullut takaisin Hawaille vain surffaamaan tai hankkimaan lisää ystäviä, vaan astumaan tärkeään rooliin, jossa saan rohkaista nuoria astumaan rohkeammin siihen tehtävään, johon Jumala heidät on kutsunut. Ryhmänjohtajan tehtävänä ei ole pelkästään viedä ryhmää esim. Afrikkaan ja yrittää tuoda sama ryhmä elävänä takaisin lukuisten kertomusten ja kokemusten kera, vaan ensinnäkin auttaa oppilaita löytämään Jeesus henkilökohtaisella tasolla ja olemaan tukena niin pienissä kuin vaikeissakin tilanteissa. Joillekkin oppilaille opetuslapseuskoulu on ensimmäinen paikka, missä he kohtaavat Jeesuksen ensimmäistä kertaa. Monilla saattaa olla seurakuntatausta, mutta henkilökohtainen uskonratkaisu on silti vielä tekemättä ja monet ovat niin sanotussa erämaassa, tai sitten uskosta ei ole tietoakaan. Ja tämä saattaa hyvinkin olla tilanne mihin pääsen vajaan kuukauden päästä! 
Pienoinen väsymys on kuitenkin ehtinyt hiipiä silmiin, koska päivät ovat kohtalaisen pitkiä ja oppimamme asiat "täyttä tavaraa", joten henkinen puoli on myöskin välillä kovilla. Käymme läpi ja jaamme paljon asioita omasta elämästämme, jotta Jumala saa puhdistaa ja muovata meitä, jotta jaksamme ottaa vastaan mitä Jumalalla on meille annettavaa. On ollut jännä huomata miten vihollinen ei pidä lainkaan siitä, että käymme läpi asioita, joiden avulla olemme valmiita voittamaan maailmaan Jumalalle... Välillä väsymys iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, tai muuten vain on ärtynyt olo ja tuntuu että kaikki ottaa päähän. Mutta saman tien kun tunnistaa, että vihollinen haluaa nimenomaan meidän tuntevan näitä tunteita ja kokevan asioiden menevän huonosti, olemme saaneet huomata kuinka rukouksen kautta olemme saaneet murtaa kahleet näiltä valheilta. Yksinkertaisesti Jumalan puoleen kääntyminen on vain niin vapauttavaa, ja vihollinenkin tietää sen ja pelkää meidän käyttävän sitä asetta, sillä hän tietää seuraukset...
Haluan kiittää kaikista lukuisista rukouksista, jotka ovat kantaneet minua päivästä toiseen... Ilman niitä on vaikea jaksaa taistelua eteenpäin. Monilla on varmasti ollut jossain vaiheessa kuva, että Hawaiilla on vain auringonpaistetta ja pepsodent hymyä ympäriinsä, mutta todellinen kuva ei aina kuitenkaan ole tämä. Täällä on paljon köyhyyttä ja huumeiden kahleissa eläviä ihmisiä, sekä huonotuulisuus ja apaattisuus ihmisten asenteissa on hyvin yleistä. Jumala on kuitenkin laittanut tämän YWAM tukikohdan varta vasten tälle saarelle, jotta voisimme loistaa Jumala valoa ympäriinsä ja antaa juuri näille ihmisille toivoa! Pyydän että jatkatte sekä minun, että tämän paikan kantamista rukouksissanne, sillä Jumala on rukouksia kuuleva Jumala. 
Meillä on vielä reilut kolme viikkoa jäljellä, ennenkuin noin 280 oppilasta aloittaa opetuslapseuskoulun, joten paljon löytyy vielä kysymyksiä, joihin saamme vastauksia päivien kuluessa. Tulevien viikkojen aikana eteen tulee varmasti paljon mielenkiintoisia tilanteita, joita päivittelen jälleen blogiin. Mutta on ollut upeaa huomata Jumala on saanut kantaa päivästä toiseen!!! Saimme hyvän esimerkin tästä pari päivää takaperin. Kun sirkushyppyjä tehneeltä mieheltä kysyttiin, että mikä osa sirkushyppääjän roolissa on vaikeinta, niin hän vastasi, että kun lennät ilman halki kohti kiinniottajaa, sinun pitää muistaa ettet saa tehdä mitään, vaan annat kiinniottajan tehdä kaiken työn. Sillä jos lentäjänä yrität tehdä vähänkin työtä varmistaaksesi kiinniottajan saavan sinut kiinni, voit pilata koko tempun. Mutta lentäjänä et tee mitään, sillä lentäjän tehtävä on lentää, ja kiinniottajan tekee kaiken työn, sillä kiinniottajan tehtävä on ottaa kiinni. Samalla tavalla Jumala haastaa meitä lentämään ja jättämään kaiken työn hänelle, sillä hän haluaa toimia elämässämme kiinniottajan roolissa... vähemmän sinua, enemmän Häntä!!!
Siunausta kaikille ja nauttikaahan syksystä... täällä joudun yönkin aikana hikoilemaan :D
-Samuel
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti