Back to school...

Howdy!!!

Vajaat pari viikkoa takana ryhmänjohtaja koulutusta ja olo on kuin pitkän matkan juoksijalla... Ajatukset sinkoilevat sinne tänne ja kroppa kaipaa hieman lepoa :D Kulunut tiivis kaksiviikkoinen onkin kulunut oppituntien ja eri luentojen parissa, missä olemme käsitelleet kristillistä maailmankuvaa tämän päivän maailmankuvaan verrattuna, sekä evankeliointia ja hengellistä sodankäyntiä ryhmänjohtajan (staffin) näkökulmasta. Olen jokseenkin olettanut ryhmänjohtajan roolin olevan jotakuinkin valmiisiin saappaisiin hyppäämistä, mutta mitä pidemmälle koulutusta olemme päässeet, vastuun ja roolin osuus sen kuin kasvaa, siistiä eikö vain!!! Onneksi ryhmämme on todella yhtenäinen ja rukouksessa viettämämme aika on vain lisännyt keskinäistä rakkauttamme! On hienoa huomata olevansa samassa tilanteessa 18 muun nuoren kanssa, jotka haluavat etsiä Herran kasvoja ja samalla tukee toinen toistamme, kuin kohdaten yksin kaikki uudet haasteet...





Kuluneen kahden viikon aikana olen todella ymmärtänyt, etten ole tullut takaisin Hawaille vain surffaamaan tai hankkimaan lisää ystäviä, vaan astumaan tärkeään rooliin, jossa saan rohkaista nuoria astumaan rohkeammin siihen tehtävään, johon Jumala heidät on kutsunut. Ryhmänjohtajan tehtävänä ei ole pelkästään viedä ryhmää esim. Afrikkaan ja yrittää tuoda sama ryhmä elävänä takaisin lukuisten kertomusten ja kokemusten kera, vaan ensinnäkin auttaa oppilaita löytämään Jeesus henkilökohtaisella tasolla ja olemaan tukena niin pienissä kuin vaikeissakin tilanteissa. Joillekkin oppilaille opetuslapseuskoulu on ensimmäinen paikka, missä he kohtaavat Jeesuksen ensimmäistä kertaa. Monilla saattaa olla seurakuntatausta, mutta henkilökohtainen uskonratkaisu on silti vielä tekemättä ja monet ovat niin sanotussa erämaassa, tai sitten uskosta ei ole tietoakaan. Ja tämä saattaa hyvinkin olla tilanne mihin pääsen vajaan kuukauden päästä!







Pienoinen väsymys on kuitenkin ehtinyt hiipiä silmiin, koska päivät ovat kohtalaisen pitkiä ja oppimamme asiat "täyttä tavaraa", joten henkinen puoli on myöskin välillä kovilla. Käymme läpi ja jaamme paljon asioita omasta elämästämme, jotta Jumala saa puhdistaa ja muovata meitä, jotta jaksamme ottaa vastaan mitä Jumalalla on meille annettavaa. On ollut jännä huomata miten vihollinen ei pidä lainkaan siitä, että käymme läpi asioita, joiden avulla olemme valmiita voittamaan maailmaan Jumalalle... Välillä väsymys iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, tai muuten vain on ärtynyt olo ja tuntuu että kaikki ottaa päähän. Mutta saman tien kun tunnistaa, että vihollinen haluaa nimenomaan meidän tuntevan näitä tunteita ja kokevan asioiden menevän huonosti, olemme saaneet huomata kuinka rukouksen kautta olemme saaneet murtaa kahleet näiltä valheilta. Yksinkertaisesti Jumalan puoleen kääntyminen on vain niin vapauttavaa, ja vihollinenkin tietää sen ja pelkää meidän käyttävän sitä asetta, sillä hän tietää seuraukset...







Haluan kiittää kaikista lukuisista rukouksista, jotka ovat kantaneet minua päivästä toiseen... Ilman niitä on vaikea jaksaa taistelua eteenpäin. Monilla on varmasti ollut jossain vaiheessa kuva, että Hawaiilla on vain auringonpaistetta ja pepsodent hymyä ympäriinsä, mutta todellinen kuva ei aina kuitenkaan ole tämä. Täällä on paljon köyhyyttä ja huumeiden kahleissa eläviä ihmisiä, sekä huonotuulisuus ja apaattisuus ihmisten asenteissa on hyvin yleistä. Jumala on kuitenkin laittanut tämän YWAM tukikohdan varta vasten tälle saarelle, jotta voisimme loistaa Jumala valoa ympäriinsä ja antaa juuri näille ihmisille toivoa! Pyydän että jatkatte sekä minun, että tämän paikan kantamista rukouksissanne, sillä Jumala on rukouksia kuuleva Jumala.

Meillä on vielä reilut kolme viikkoa jäljellä, ennenkuin noin 280 oppilasta aloittaa opetuslapseuskoulun, joten paljon löytyy vielä kysymyksiä, joihin saamme vastauksia päivien kuluessa. Tulevien viikkojen aikana eteen tulee varmasti paljon mielenkiintoisia tilanteita, joita päivittelen jälleen blogiin. Mutta on ollut upeaa huomata Jumala on saanut kantaa päivästä toiseen!!! Saimme hyvän esimerkin tästä pari päivää takaperin. Kun sirkushyppyjä tehneeltä mieheltä kysyttiin, että mikä osa sirkushyppääjän roolissa on vaikeinta, niin hän vastasi, että kun lennät ilman halki kohti kiinniottajaa, sinun pitää muistaa ettet saa tehdä mitään, vaan annat kiinniottajan tehdä kaiken työn. Sillä jos lentäjänä yrität tehdä vähänkin työtä varmistaaksesi kiinniottajan saavan sinut kiinni, voit pilata koko tempun. Mutta lentäjänä et tee mitään, sillä lentäjän tehtävä on lentää, ja kiinniottajan tekee kaiken työn, sillä kiinniottajan tehtävä on ottaa kiinni. Samalla tavalla Jumala haastaa meitä lentämään ja jättämään kaiken työn hänelle, sillä hän haluaa toimia elämässämme kiinniottajan roolissa... vähemmän sinua, enemmän Häntä!!!





Siunausta kaikille ja nauttikaahan syksystä... täällä joudun yönkin aikana hikoilemaan :D

-Samuel

Myrskyn silmässä...

Jälleen on pari viikkoa suorastaan lentänyt ohitse, kun huomasin että laitoin viime ulkomaan uutiskatsauksen heinäkuun viimeinen päivä... Eli työn ja erilaisten askareitten parissa aika todellakin kiitää ja päivät vain vilisevät silmissä. Ajattelin tänne tullessa aloittaa rennolla kolmen viikon "karibian" lomalla siemaillen ananas mehua kookospähkinänkuoresta, mutta onneksi valitsin loman sijasta vapaaehtoisen antautumisen työlle :D Kun saan tehdä työtä Taivaan Isän seurakunnan hyväksi huippu ystävien kanssa, ei päivä tunnu raskaalta missään vaiheessa... Kuumuuskin alkaa käydä jo siedettäväksi ja olen tottunut pieneen touhutippaan otsallani...

Sain puhelun vanhemmiltani eilen illalla ja he kuulostivat hyvin huolestuneilta puhelimessa. He kyselivät huolestuneina, et oothan sää turvallisessa rakennuksessa kun teille on tulossa se hurrikaani... ja olin vaan että HURRIKAANI, MITÄ? Muistin samassa kuinka joku oli ohimennen kertonut aikasemmin päivällä juttua, että huomenna saattaa olla hurrikaani tulossa, mutta ei kukaan hawailaistyyliin painetta moisesta ota. Päätin katsoa kuitenkin uutisia netistä jos löytyisi jotain tietoa tästä tulevasta "hurrikaanista" ja kun vihdoin löysin satelliittikuvan hurrikaanista ja näytin sitä etelä-korealaiselle huonekaverilleni, oli onni ettei hän laskenut alleen!!! En itsekkään osannut kuvitella mitään ton kaltaista, mutta tänäänkin täällä on elämää jatkettu Hawaille ominaiseen tyyliin rennosti!!! Itseasiassa rannoilla on ollut enemmän ihmisiä kuin koskaan!!! Siinä mielessä se on todella outoa, koska radiossa on sanottu aaltojen yltävän jopa 6-7 metriin ja silloin kyseisille rannoille ei ole mitään asiaa... paitsi surffaamaan... jota en kuitenkaan tee, sillä tiedän että äiti saisi sydänkohtauksen jos kuulisi että olin surffamassa hurrikaanin aikana :D



Rankkojen sateiden siis oletetaan iskevän tänä yönä ja mitään rajua hurrikaania ei ole varmastikaan luvassa, sillä tämän saaren vuoret ovat heikentäneet sitä rajusti. Kuitenkin kaikkien käsketään olevan varuillaan!!! Elämä kuitenkin näyttää jatkuvan normaalisti ja ihailimme tänä iltana kaunista auringonlaskua yhdessä 40 muun ihmisen kanssa, ja niitä värejä jotka Jumala meitä ihmisiä varten halusi taivaalle piirtää... Muutenkin meillä on ollut mahtava mahdollisuus seurata meteorisuihkua, jonka aikana maan ilmakehään hajoavat meteorit piirtävät valojuovia taivaalle. Kuinka ihmeelliseksi ja yksityiskohtaiseksi se tekeekään meidän Jumalan!!!


Pari viimeistä viikkoa on siis sujunut lähes samaan malliin kuin ensimmäinenkin, ja olemme jatkaneet aktiolaisten paluun valmisteluja suunnitellen viikko ohjelmaa ja majoituksia ym. ym. Samalla hoidan DTS toimiston front deskiä eli vastaan kaikkiin toimistoon saapuviin puheluihin, jotka tulevat ympäri maailmaa ja yritän esimerkiksi auttaa amerikkalaista äitiä löytämään paras ratkaisu maksaa hänen lapsensa aktiomatka, tai yrittää saada selville miten etelä-korealainen tyttö saa selville milloin ja minkä opetuslapseuskoulun hän haluaa tehdä ja missä. Siinä hommassa on paljon haasteita, mutta Jumala on saanut siunata ihan mielettömästi ja ihmiset luulevat jo tässä vaiheessa että olen Kaliforniasta kotoisin aksentin takia :D Se on itselleni vaan rohkaisua jatkaa tätä työtä, ja olen halunnutkin kehittää englannin kielen puhe- ja kirjoitustaitojani!!!

Kaikesta tästä ihanasta ajasta Hawailla ja kauniista säistä huolimatta, minut pysäytti eräänä päivänä eräs asia. Halusin viedä yhden ystäväni, jonka olen tuntenut jo viime syyskuusta lähtien, syömään paikalliseen ravintolaan eräänä iltana. Minulla ei tätä iltaa ennen ollut mahdollisuutta jutella kunnolla asioista molempien kiireiden takia. Kuitenkin se mitä hän kertoi avarsi jälleen kerran ihmeellisellä tavalla omaa ajatusmaailmaani. Hän kertoi omasta sairaudestaan, joka on vienyt hänet todella pohjalle viimeisen viiden kuukauden aikana, ja sain kuunnella ja ottaa vastaan hänen kokemiaan tunteita näiden kuluneiden kuukausien aikana. En ollut millään tavalla tajunnut, että tämä oli ollut syynä moniin väärin ymmärrettyihin hetkiin ja vääriin johtopäätöksiin. Hän sanoi minulle autossa, kun olin jäämässä pois koulumme lipputangoilla, että hän on oikeastaan joutunut luovuttamaan koko elämänsä ja oikeuden elää Taivaan Isän käsiin... vastasin hänelle, että miks sen täytyy aina mennä niin et me tajutaan tämä asia vast siinä vaiheessa, kun meillä on loppu lähellä tai kun meillä ei itsellä oo enää voimaa jatkaa, kun sen pitäs olla meidän joka päiväinen motto ja asenne millä me täs maailman ajassa eletään ja kuljetaan päivästä toiseen!!! Tämän keskustelun jälkeen saimme molemmat rukoilla ja pyytää, että Jumala voisi ottaa elämämme Hänen ohjattavakseen!!!

Mun mielestä meillä ihmisillä menee välillä ihan liian hyvin. Kun meillä on kaikki asiat käden ulottuvilla ja mahdollisuus tehdä mitä huvittaa, niin meidän tarvitse välittää mistään muusta, pääasia on että menee hyvin ja olemme tyytyväisiä... Monesti kiitoksemme Jumalalle unohtuu ja unohdamme, että moni asia elämässämme on Jumalan lahjaa. Sitten kun eteen tuleekin tilanne, missä omasta terveydestä joutuu luopumaan tai asiat eivät menekkään täysin kohdalleen, olemme valmiita antamaan kaikkemme Jumalalle, jotta saisimme terveytemme takaisin ja asiat jälleen kohdallen... ja tämän asian olen vähitellen oppinut ymmärtämään. Haluan luovuttaa Jumalalle täysin koko elämäni jo siinä vaiheessa kun olen terve ja asiat menevät hyvin, koska tiedän etten itse sen pituutta pysty määräämään tai muuttamaan. Kaikki voima ja valta kuitenkin kuuluu yksin Jumalalle!!! Joten kun sinulla on aihetta riemuun, kiitä Jumalaa siitä! Kun asiat menevät huonosti, ole myös silloin kiitollisella mielellä ja tiedä että Jumala näkee kyyneleesi ja kuulee tuskasi!!!

Ensi viikon maanantaina alkaa koulutus... joten mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea Jumala haluaa meille paljastaa!!! Siunausta koulu- ja työviikkoon!!!

-Samuel