Loppu hyvin, kaikki hyvin!!!

Hellohillo pitkästä aikaa!!!

Tämä surffariksikin itseään kutsuva blogin ylläpitäjä ei ole todellakaan jäänyt ison aallon jalkoihin viime keväänä ja olisi sen takia jättänyt blogin kirjoittamisen ja päivittämisen taakseen!!! Tiedän että DTS:n loppumisesta on kulunut jo useampi kuukausi ja tuntuu kuin kuluneet kuukaudet suomessa ja itseasiassa koko kesä olisi mennyt lentäen ohitse!!! Olen tehnyt töitä oikeastaan koko kesän, enkä kunnon kesälomaa kerennyt missään vaiheessa pitää... Monet ovat varmasti myös miettineet että tämä blogi on kuollut ja kuopattu, mutta ajattelin tässä ennen uuden maailmanvalloituksen alkua kertoa lyhyesti mitä viime keväänä oikeastaan tapahtui ja kuinka Uuden Seelannin ja Hawaiin valloitukset saivat päätöksensä, vaikka monille olenkin jo matkasta ehtinyt muistoja jakaa...

Kahden kuukauden matka Uudessa Seelannissa oli täynnä Jumalan ihmeitä!!! Yhteensä matkalla tuli liftattua noin 2000 kilometriä ja varmasti saman verran pitäessä liftaajia kyydissämme!!! Jumala avasi upeasti erilaisia mahdollisuuksia päästä kertomaan henkilökohtaisen todistuksen ihmisille, jotka ottivat meidät kyytiin ja joita saimme itse ryhmämme kanssa pitää kyydissämme. Tuntemattoman kuskin kyydissä on hyvä kertoa Jeesuksesta, koska ratin takana oleva henkilö ei pääse omasta autosta pakoon evankeliumia. Asia on taas toisin esimerkiksi kaupungissa, missä ihmiset voivat lähteä kävelemään pois kesken keskustelun, vaikka näin ei kertaakaan tapahtunut!!!

Porukalla patikoimassa toisen aktioryhmän kanssa

Franz Joseph jäätikkö

Claire, Jessica, Charlie, minä, Travis ( matkasi ryhmämme mukana 2 viikkoa ja halusi antaa lopuksi elämänsä Jeesukselle!!!)

Jumala todella toimi tämän Uuden Seelannin jakson aikana, ja viimeksi kun kerroin että olin lähdössä Faith Weekille, tämä uskonviikko oli todellisesti täydellistä Jumalan huolenpitoa!!! Jumala järjesti meidän pienelle kolmen hengen ryhmällemme ruoat, yöpaikat, sekä kyydit edestakaisin 9 tunnin matkan päähän ym. ihmeellisiä asioita joiden avulla selvisimme pelkillä olkalaukuilla viikon verran!!! Herra todella laittoi jokaisen meistä elämissämme paikkaan, jossa meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin luovuttautua täysin Herran käsiin ja nöyrtyä Hänen ihmeidensä edessä!!! Tästä viikosta sydämeeni jäi todellinen usko Jumalaan ja siihen, että kaiken me voimme todellisesti Hänessä!!! Jumala pitää meistä huolen, vaikka hän testaisikin omaa uskoamme niin pitkälle, että seisomme rotkon reunalla, mutta Hän ei päästä meitä tippumaan!!!

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu... Ps.23

Palasimme Konaan Hawaiille helmikuun lopussa, erittäin onnistuneen aktiomatkan jälkeen. Meillä oli viimeiselle kahdelle viikolle luvassa aktiomatkan asioiden ja tapahtumien purkamista ryhmissä ja opetuksia aiheesta miten lähteä kotiin sammuttamatta liekkiä, eli käytännön asioita, joiden avulla sama nälkä Jumalaan pysyy yllä!!! Näiden kahden upean viikon jälkeen pidin vielä viikon verran omaa lomaa yhdessä kurssikavereiden kanssa ja rentouduin ennen paluuta Suomeen... Asioita joiden takia voisin kehua DTS:ää ja koko opetuslapseuskoulun antamaa paloa löytyy varmasti loputon lista, mutta varmasti yksi kaikkein tärkeimmistä asioista oli se että rakastuin Taivaalliseen Isäämme sydämeni pohjasta ja löysin elämälleni vankan kallion, jonka päälle voin rauhallisin mielin elämääni Jumalan suunnitelmissa rakentaa!!!

Tyypillinen auringonlasku Konassa

Välillä löytyi aikaa vähän irroitellakin

Vain pakki puuttuu

Suomeen paluun jälkeen olen oikeastaan ollu töissä koko ajan autonlasi tehtaassa, mut onneksi olen pystynyt myös olemaan useissa paikoissa opettamassa ja kertomassa siitä mahtavasta reissusta johon Jumala minut sai Hawaiilla ja Uudessa Seelannissa johdattaa. Viimeksi toissa viikonloppuna olin Lahdessa opettamassa missio ryhmälle aiheesta esirukous ja rukouksen voima, ja ennenkuin aloin pitämään opetusta, ystäväni Miikka pyysi jos voisin opettaa englanniksi, jotta he voisivat tulkata opetuksen portugaliksi. Kuuden sivun mittainen opetus, jonka olin valmistellut suomeksi, tuntui siinä vaiheessa hieman turhalta, mutta rukoilin että Pyhä Henki voisi laittaa oikeat sanat suuhuni... Kahden tunnin opetuksen jälkeen olin itsekin ihmeissäni siitä, kuinka Jumala antoi rohkeuden ja Pyhä Henki oikeat sanat suuhuni!!! Oli mahtava nähdä kuinka Jumala nostaa tukalassakin tilanteessa voittoon!!!

Istun tällä hetkellä Los Angelesin lentokentän terminaalissa odottaen auringonnousua ja aamun lentoa, sillä olen matkalla jälleen Hawaiille, tällä kertaa aloittamaan ryhmän johtamisen samankaltaisessa opetuslapseuskoulussa... Tällä kertaa olisi mukava saada kirjoitettua ainakin kerran viikossa lyhyt teksti kuulumisista ja siinä haluankin nyt tsempata!!! Siunausta kaikille ja muistaa saa myös rukouksin!!! To His Glory,

Samuel