Kia Ora!!!

Hyvaa ja siunattua uutta vuotta 2007!!! Laitoin joillekkin tan saman tekstin mailin valityksella ja aikaa voittaakseni tama on paaosin sama viesti!!! Reilu kuukausi Uudessa Seelannissa on saanut aikaan niin paljon muutosta, hyvaan suuntaan, etta toivottavasti tunnistatte taman miehen joka tulee takaisin toivottavasti maaliskuussa!!! Taytynee kuitenkin sanoa, etta muutos on onneksi tapahtunut sisalla sydamessa eika niinkaan ulkoisesti!!! Jumala on saanut muokata, muuttaa, kasvattaa ja ojentaa viimeisten viikojen aikana niin, etta valilla ei oo voinut kuin pysahtya ja huokaista kiitollisuutta Taivaan Iskalle!!! Ja se etta viimeisesta lahetyskirjeesta on aikaa reilut kolme kuukautta ei suinkaan johdu teknologian puutteesta, vaikka sita valilla ollaankin vaelleltu puskassa, vaan puhtaasti siita, etta olisin saanut pidettya takapuoleni kiinni penkissa tarpeeksi kauan ja aloittaa taman kirjeen kirjoittamisen!

Jouluaattona istuessa hellan aaressa, ywam basen keittiossa Oxfordissa, Uudessa Seelannissa, mietin kolmen kuluneen kuukauden takaisia tapahtumia Konalla ja koko matkaa johon Jumala oli minut vetanyt!!! Siina joulukuusta katsellessa tuli myos mietittya sita suomalaista joulua, johon niin usein olin tottunut... En olisi heti uskonut, etta Jumala voi johdattaa ryhman Uuteen Seelantiin jouluaatoksi ja etta meilla olisi luvassa unohtumaton joulu, mutta silloin kun Jeesus on joulun keskipiste, paikalla ei niinkaan ole valia! Jouluruokaa kylla oli ikava, mutta kaikkeen sita suomalainen karpaasi tottuu! En arvannut silloin, etta paasen astumaan mukaan seikkailuun, jossa Indiana Jonesinkin ristiretket kalpenevat, silla matka tahan asti on ollut uskomaton! Jokainen paiva on ollut taydellisessa Jumalan johdatuksessa ja Han on saanut siunata ryhmaamme uskomattomalla tavalla!!!


Ensinnakin lahdimme matkaamme amerikkalaisten matemaatikkojen (rakkaiden ryhmanvetajiemme) laatimalla budjetilla, jossa majoituskustannuksiin hostellissa oli varattu 5 NZD(n.2,5e)/henkilo/yo ja aamupalaan, lounaaseen ja paivalliseen oli varattu yhteensa 7NZD(n.4e)/henkilo/paiva. Todellisuudessa hinnat ovat olleet minimissaan 23 NZD hostellissa yopymiseen ja n.25 NZD ruokaan. Ja suomalainen laskupaa tassa vaiheessa alkaa heittaa haranpyllya, silla rahathan eivat pitaisi riitta, mutta tassa vaiheessa matkaa voin todeta etta ryhmallamme on ylimaarin rahaa, silla Jumala on saanut siunata matkaamme uskomattomalla tavalla!!! Olemme saaneet syoda mahamme tayteen ja nukkua mita kauneimmissa paikoissa maan paalla!!! Mutta kaikki tama on ollu taydellista Jumalan huolenpitoa!!! Turhaan ei Raamatussa sanota etta Han pitaa meista huolta!!!

Matkamme alkoi etela saarelta jossa olimme ensimmaiset kuusi viikkoa, lahinna kiertaen ympari lahes koko etela saaren. Taytyy nain pikaisesti todeta, etta Suomi on kaunis maa, mutta kylla vetivat Uuden Seelannin maisemat suomalaisen pellavapaan sanattomaksi!!! Maisemat ovat olleet aivan uskomattomia!!! Matkamme alkoi Christchurchista tehden katuevankeliointia, josta minulla on aivan uusi kasitys. Kuva katuevankelioinnista ei ole enaa paansarkya aiheuttavissa neon varisissa liiveissa traktaattien jakamista toivottaen Herran siunausta, vaan Jeesuksen rakkautta toisille valittamista paivittaisessa elamassa, arjessa. Se etta saimme vain keskutella ja kuunnella ihmisten elaman tarinaa avasi monesti ovet jakaa oma tarina miten Herra on johdattanut meidat tahan maahan. Tarjosimme esimerkiksi myos ryhman kanssa ihmisille kahvia Starbucksissa, samalla kertoen mielenkiintoista tarinaa, miten suomalainen on eksynyt Uuteen Seelantiin 7 amerikkalaisen kanssa. Jarjestimme myos paivallisia hostellissa kaikille, ketka halusivat tulla syomaan ja samalla jakaen syyn miksi nain teimme.

Tama on ollut monesti tapa, jonka kautta Herra on meita saanut johdattaa kertomaan evankeliumia ihmisille ja jakamaan siita rakkaudesta joka on varattu kaikille ihmisille!!! Uusi Seelanti on ollut siina mielessa vaikea maapera evankelioinnille, silla evankeliumin siemen, jota olemme taalla paasseet kylvamaan, on ollut vaikea havaita lahtea kasvamaan!!! Silla ihmiset eivat ole niin avoimia kuulemaan evankeliumia saati ottamaan Herraa pelastajakseen, kuin esimerkiksi kehitysmaissa, silla taalla kaikilla on kaden ulottuvilla uusin teknologia ja ne mukavuudet joita lansimaat viljelevat, puhumattakaan huumeista, partypillereista, alkoholista ja kaikista muita viimeisimmista villityksista!!! Mutta siita huolimatta Jumala on vahvistanut tyotamme eri asioiden kautta! Viimeksi eilen tapasimme kaverin, joka ensikertaa tavatessamme ei ollut uskossa, ja joka matkusti ryhmamme mukana pari viikkoa. Han kertoi meille kuinka han oli saanut vastaanottaa Jeesuksen viime viikolla elamaansa!!!

Viime viikon saimme viettaa Parachute festivaalilla, joka on gospel festivaali. Paikalla oli n.35000 ihmista ja bandeja kuten Hillsong, Shawn McDonald, Third Day, Rebecca St. James etc. etc. Tyoskentelimme koko ajan cd/kirja kaupassa, jossa paasimme juttelemaan artistien kanssa ja kertomaan ihmisille kuinka olimme tapahtumaan eksyneet!!! Neljan paivan aikana tuli ladattua samalla akkuja vaikka teimmekin toita joka paiva, mutta Herra pitaa meista silti huolen ja se etta saimme ravita myos hengellista nalkaamme kuulemalla eri saarnaajien seminaareja!!! Ja tassa vahan kuvia tapahtumasta...







Naita pienia, mutta arvokkaita tarinoita olemme saaneet kuulla paiva toisensa jalkeen ja Jumala senkun vahvistaa ryhmamme uskoa siihen, etta Han on suunnitellut matkamme jokaisen vaiheen ja siunannut kaupungit ja ihmiset jo etukateen!!! Rukous ja Jumalan sana on kylla nayttanyt voimansa monena eri hetkena ja se etta meilla uskovilla on oikeus kayttaa naita vakevia Jumalan aseita, rohkasee ainakin mua taistelemaan yha rohkeammin Jumalan valtakunnan hyvaks!!! Huomen aamulla alkaa oikeestaan outreachin jannittavin osuus, faithweek. Lahen kahen teamilaisen kanssa Queenstowniin, 20 NZD kaikilla taskussa ja mukana vain reppu tai kaks... Tarkotuksena on menna sinne mihin Herra haluu meidan menevan ja ollaan rukouksessa saatu toi kaupunki. Joten lahetaan sinnepain aamulla keinolla milla hyvansa, ja rukoillaan missa Herra meita siel haluu kayttaa. Ollaan rukouksessa myos saatu et meidan tulis menna sairaalaan rukoileen ihmisten puolesta, ja se se vasta jannittavaa onkin!!! Mutta meilla Herran palvelijoilla on Hanen auktoriteetti parantaa sairaita ja jos Han meita haluaa siina kayttaa, niin ma ainakin oon valmis astumaan eteenpain!!! Mutta tata viikkoo saa kylla etenkin muistaa!!!

Mutta viikkojen mittaista taivallusta miettiessani en voi muuta kuin todeta, etta niita tunnelmia ja hetkia kiitollisuudesta, ilosta, jannityksesta, uskollisuudesta, valittamisesta, rakkaudesta...etc.etc. on hyvin vaikea pukea sanoiksi ja etenkin sita kuinka Jumala on tullut taman matkan aikana niin rakkaaksi etten osannut edes kuvitella. Toivon kuitenkin etta se nalka ja jano, joka mulla Herran puoleen on vois sytyttaa myos muissakin nalan ja janon Herran puoleen!!! Paljon tuli sanottua ja kerrottua, vaikka sitakin enemman jai jakamatta, mutta toivon etta sain kerrottua edes sen verran etta tiedatte missa talla hetkella menen!!! Kahden viikon paasta Hawaiin kesa koettelee jo viileampaan ilmaan tottunutta, mutta kaikki aikanaan...

Siunausta ja Taivaan Isän johdatusta jokaiselle!!! Ef. 3 : 8