Pari viikkoa sitten vuodet pyörähtivät jälleen uuteen lukemaan, kun 22 vuotta tuli täyteen! Jiiihaa, kakkujen ja kavereiden kera päivästä tuli ikimuistoinen, joskin hieman amerikkalaiseen tyyliin! Onneksi kaverini Sami oli antamassa hieman tukea kotimaasta :D Joskus mietin, että tää elämä kyllä menee todella nopeesti ja vuodet vierii ohitse, mutta välillä on hyvä pysähtyä ja miettiä, miten tämän ajan täällä maan päällä käyttää. Virikkeitähän tänä päivänä kyllä löytyy joka lähtöön, ja lepopäivänäkin voi helposti unohtaa sen syvemmän merkityksen ja tehdä töitä ja muita askareita. Mutta onneksi Jumala antaa meille jokaiselle ohjeita, kuinka tämä aika täällä maan päällä tulisi käyttää.
Itse tunnen olevani täysin oikeassa paikassa tällä hetkellä. Meidän DTS alkoi vihdoin pari päivää sitten ja siihenhän oikeastaan tämä 2kk harjoittelu jakso on tähdännyt. Torstai oli varsinainen hyrskynmyrskyn päivä, kun noin 300 oppilasta 40 eri maasta kirjautui kouluun ja hoiti vakuutus ja viisumi, sekä majoitus asiat yhdellä kertaa. Perjantaina kokoonnuimme ensimmäistä kertaa Community Transformation DTS:n kanssa, johon meille tuli 45 oppilasta. Porukka meidän DTS:ssä on ihan mielettömän upeeta. Mahtavia yksilöitä, joita Jumala on jo saanut käyttää ja tulee käyttämään meidän koulunkin aikana!!! On se ihmeellistä kuika Jumala lähettää oppilaita Suomesta, Japanista ja Egyptistä ym. maista johonkin Hawaille oppimaan asioita Jumalasta ja heidän suhteestaan Jumalaan!!! Matkustaminen ei olekaan enää ongelma, ja entisajan interrail matkailut, joita suunniteltiin pitkään, ovat enää nuorten syysloma viihdettä, lentojen ja matkustamisen helppouden takia :) Joten Jumala on todellakin viemässä meitä uuteen aikaan... 
Luulenpa, että tämän sukupolven aikana tulemme näkemään jotain sellaista, mitä olemme täällä YWAM myös saaneet kokea Jumalan puhuneen. Jumala tulee viemään meidät uuteen aikaan, johonkin sellaiseen mitä emme ole ennen kokeneet! Tässä meille kaikille haastetta, astua sellaiseen johon Jumala meidät haluaa vetää... Uuteen, tuntemattomaan, pois mukavuusalueeltamme, muistaen kuitenkin että olemme Jumalan käsivarsilla! Jumala saa kantaa meitä läpi tuntemattoman ja vaikeankin maaston, kunhan vain luotamme häneen, ja vaikka kompastumme, pidämme katseemme hänessä ja Hän nostaa meidät pystyyn!!!
Meidän DTS:n niin sanottu keyscripture on Fil. 1:27-2:18. Se on ollut sellainen kohta, jonka uskomme olevan avain asemassa meidän kouluamme varten ja aktiojaksoamme varten. Nämä jakeet rohkaisevat meitä kaikkia astumaan palvelijan rooliin, rooliin jonka Jeesus otti täällä maan päällä, ja samalla antaa meille esimerkin ja mallin kuinka meidän maan päällä tulisi toimia toisiamme kohtaan, nöyrtyen ja ottaen saman mielen joka Jeesuksella Kristuksella oli! Uskon että meillä jokaisella on tässä asiassa parantamisen varaa ja haastetta, ottaa sama mieli kuin Kristuksella oli, nähdä asioita Jumalan silmin ja tuntea samoja asioita joita Jumalan sydän tuntee... 
Näiden 6 kuukauden aikana Jumala tulee varmasti johdattamaan niin oppilaita kuin staffia seikkailuun, joiden rinnalla Indiana Jonesin ristiretketkin kalpenevat... :D Kyse ei ole kuitenkaan timanteista ja muista rikkauksista, vaan aarteista Taivaan Valtakuntaa varten. Toivonkin että voisitte yhä tukea rukouksin ja kantaa sekä minua, että koko DTS:ää rukouksissanne tässä Jumalan mielenkiintoisessa seikkailussa, jossa saamme nähdä ihmisten heittäytyvän Jumalan käsiin antaen elämänsä hänelle! Erityisesti saa muistaa Etelä-Afrikkaan ja New Yorkkiin liittyviä valmistelu asioita, vaikka olenkin aika varmasti Etelä-Afrikkaan menossa, sekä myös oppilaiden ja ryhmänjohtajien välistä ilmapiiriä ja toisista välittämistä. 
P.S. Sain ilmeisesti Suomen viimein maailman kartalle tanssiessani disco musiikin säestyksellä noin 400 ihmisen edessä. Tämä oli meidän 40 eri kansakunnan esittelytilaisuus pääsalissa viime sunnuntaina ja minut valittiin tanssimaan euroopan maiden lippujen saapuessa areenalle :D Ilmeisesti jotain kömmähdyksiä sattui sillä porukka nauroi ja taputti ja kiitteli jälkeenpäin ennennäkemättömästä tanssiesityksestä, jota se varmasti olikin... Joskus kyllä voisi kieltäytyä moisista kohteliaisuuksista! :)
Samuel
