Morjesta pöytään!
Sekunnit ne vaan vaihtuu minuutteihin ja minuutit tunteihin ja sit sitä huomaakin et blogissa on kuukauden vanhoja uutisia... Että sillä lailla. Mutta kerrankin tuli vapaa ilta, niin olipahan ainakin mahdollisuus päivitellä tätä blogia... ja ennen kaikkea, kun hiuksista mua ei varmaan enää tunnistais, kun alan muistuttaan Tarzania tai viidakkokirjan Mowglya :D Kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu kuukauden aikana ja nyt sitä sitten saa kirjottaa taas romaanin kaikesta tapahtuneesta, haha :D Ehkä olis sittenkin helpompi yrittää päivittää blogia hieman useammin, ettei joudu kaiveleen aina kuukauden takaisia asioita muistista :D Mutta joskus sitä joutuu oppimaan kantapään kautta...
Opetuslapseuskoulun viides viikko pyörähti tänään käyntiin, jättäen taakseen neljä värikästä ja erittäin tapahtumarikasta viikkoa. Olemme saaneet kuunnella ja oppia asioita kolmen eri puhujan kautta viime viikkoina ja kaikki viikot ovat olleet sisällöltään täysin erilaisia, mutta yhdessä kuitenkin Jumalan perustuksia vahvistavia mun elämässä ja varmasti monen oppilaankin elämässä... huh, olipas monimutkaisesti selitetty :D Ensimmäisenä viikkona meillä oli aiheena Jumalan ja ihmisen välinen suhde, jota meille oli opettamassa Rob Meyer. Isällisellä hahmollaan se sai meidät ymmärtämään kuinka paljon Taivaan Isä meitä rakastaa ja se että me rakastetaan häntä takasin on meidän valinta, joka meidän pitää tehdä! Rakkaus ei olis sama asia jos se olis jotain automaattista, vaan meidän pitää tehdä valinta jos me tahdotaan rakastaa jotakin. Rakkaus on siis valinta!!!
Jumalan rakkauden täyteistä viikkoa seuras toiminnan täyteinen viikonloppu, kun meillä oli täällä Konalla taas tänä vuonna triathlonin maailmanmestaruuskilpailu Iron Man. Moinen triathlon sisältää 2.4 mailin uinnin (3.2 km), 112 mailin pyöräilyn (180 km) ja loppuun kevyt 26.2 mailin juoksu, joka on maraton eli 42 km. Mulla oli tänä vuonna sellanen pieni kutina vatsassa, että ehkä pitäis osallistua kilpailuun ja ylittää omat ja muiden ennakko-odotukset... mutta lopulta päädyin siihen lopputulokseen, että antaa paikallisen lenkkijengin hoitaa homma, enkä kyllä olis halunnut viettää paria kuukautta sairaalassa nestetankkauksessa, kun on vielä tää ryhmänjohtajan homma puolitiessä! Mutta kyseinen viikonloppu avaa aina mahdollisuuden jakaa omaa todistusta monelle ihmiselle, sekä vaikuttaa ja auttaa paikallista yhteisöä!!! Kaikenlisäksi tänä vuonna sattu vielä sitten olemaan ehkä kaunein ja kuumin päivä sitten miesmuistiin... 35 astetta auringossa (ainakin :P) ja taivas yhtä sininen kun suomen lipussa!
Iron Man-viikonlopun jälkeen saatiin jälleen keskittää ajatukset olennaiseen. Meillä oli luvassa DTS:n yhteinen viikko, mikä tarkotti sitä että kaikki 5 opetuslapseuskoulua kokoontui isoon "ulkosaliin" Ohana Courtiin. Me saatiin vierailevaks puhujaks nuori jenkki, Trent Sheppard. Tässä miehessä oli kyl ihan mielettömästi potentiaalia, ja se olis kyl voinu puhua vanhemmallekkin yleisölle, eikä varmaan ois tullu pupu pöksyihin. Trent puhui aiheesta the story of God, missä se kävi läpi Jumalan tarinan luomisesta paratiisin aikaan... Taitavasti se kyl sai koko homman pakettiin perjantaihin mennessä ja veikkaan et yks asia mikä piti kaikki hereillä ja kaikkien mielenkiinnon yllä, oli Trentin stand up- koomikkomainen tyyli heittää vitsiä välillä ja pitää rento ilmapiiri yllä. Hän myös puhui tämän päivän ilmiöstä, joka oli tylsyys... Monet väittävät että katsovat televisiota ja elokuvia, koska sanovat ettei ole muuta tekemistä. Trent sanoi että maailmassa on liian paljon kauneutta ja liian paljon kipua, sanoaksemme että meillä on tylsää. Meidän pitää käyttää aikamme niin, ettei me hukata sitä aina katsomalla esim. televisiota, vaan vaikka viettämällä aikaa ystäviemme kanssa, jotka eivät tunne Jeesusta. Tää on sellanen asia, jonka mä ainakin haluan ottaa tosissani. Sitä monesti tuhlaa aikansa ihan turhiin asioihin ja hukkaa aikaa, samalla kun sitä vois saada aikaan suurtakin muutosta!!! Joskus sitä on miettiny kun on käyny surffaamassa, että onkohan sekin oman ajan hukkaan heittämistä, mutta monesti laudan päällä istuessa saa kertoa ihmisille omasta uskosta ja evankeliointi ei ookkaan niin monimutkaista!
Viikonloppuna oli taas aika ottaa rennosti luennoilla istumisen jälkeen. Luennoilla istuminen ei täällä ole niin ikävää, miltä toi sana kuulostaa. Sinisen taivaan alla helteessä on oikeesti mukava kuunnella puhujaa, kun kevyt tuulii viilentää kasvoja :D Setäni heitti mulle kommentin, että ehkä olis ollut parempi sittenkin sun mennä sinne iisalmen raamattukouluun, ettei ois ollu Hawaiin troppinen sää ja surffaus häiritsevänä tekijänä täällä oloon, mutta onneks mulle on suotu tää mahdollisuus olla täällä kauniin luonnon helmassa. Iisalmen metsissä ois vaikka voinu eksyä. Mutta asiasta näkkileipään... Päätettiin sitten pitää pohjoismaalaisten kanssa kunnon skandinaavien ilta ja mennä illalliselle ravintolaan. Täällä olevien pohjoismaalaisten takia kaikki amerikkalaiset luulee, että pohjoismaissa on vaan blondeja sinisilmäsiä ihmisiä, koska ne luulee Huttusen Markonkin ruskeine hiuksineen olevan Meksikosta :D Ilta oli erittäin hauska ja välillä tuntuu hyvältä kokoontua ihmisten kanssa, jotka tietää mitä sauna tarkottaa :D
Viime viikolla meillä oli Dave Brian opettamassa hengellisestä sodankäynnistä! Tää Jumalan mies oli sama opettaja, kun mun omassa DTS:ssä ja viikko meni kyllä yhtä nopeesti kun tähdenlento. Vaikka osa tarinoista ja opetuksista oli samoja kun mun omassa DTS:ssä, niin oli ihmeellistä huomata kuinka Jumala avas ihan uusia ovia ja näkökulmia oppia hengellisestä sodankäynnistä ja siitä et me ollaan koko ajan taistelussa, missä tahansa me kuljetaankin. Saatiin kyllä kuulla tiivis paketti siitä, kuinka meidän tulee taistella vihollista vastaan ja koska me ollaan voittajan puolella, Jumala on antanut meille etuoikeuden Jeesuksen nimessä nousta vihollista vastaan ja päästä irti niistä kahleista ja valheista meidän elämässä. Sain kokee torstaina jotain ihan uusia tuulia, kun Jumala avas ihan uuden janon ylistykseen! Oli vaan niin upeeta polvistua Kaikkivaltiaan edessä ja tuntea et saan sanoa asioita mun sydämeltä suoraan hänelle henkilökohtaisesti!!!
Oon saanu kyl kasvaa ryhmänjohtajana näiden viikkojen aikana tosi paljon (niinkun kuvasta näkyy) :D Jotkut varmaan miettii et hiukset mulla on ainakin kasvanu, mut sen lisäks voin onnellisesti todeta et tolla kasvamisella tarkotan ihan hengellistäkin kasvua :D Mulla on neljä upeeta nuorta miestä mun ryhmässä ja meillä on ainakin kerran viikossa ryhmätunti, missä käydään mun ryhmäläisten kanssa läpi niiden kokemuksia ja rukoillaan yhdessä. Sen lisäks mulla on jokaisen mun oman oppilaan kanssa one on one, kahdenkeskinen hetki, jolloin saan kuunnella mitä ihmeellisiä asioita Jumala on niille kyseisellä viikolla puhunu, ja myös tarjota itseni kuunteleen vaikeitakin asioita ja rukoilla oppilaiden puolesta! Joten näiden vastuutehtävien kautta Jumala on kyllä saanu kasvattaa ja kouluttaa, sekä oon saanut tajuta et mun pitää joka hetki luottaa häneen! On myös hieno huomata et aina oppii jotain uutta Jumalasta ja elämästä muiden ihmisten kautta!
Viime viikonloppu meni aika pitkälti viettäessä aikaa mun opetuslap- seuskoulu kaverin kanssa, joka tuli tänne San Diegosta, koska koulut suljettiin siellä maastopalojen takia. Oli kyl mukava taas saada pikku yllätys ja nähdä hyvä ystävä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Sunnuntaina sain vielä kutsun ystävieni lapsen 1-vuotis syntymäpäiville ja sain lainattua hyvää kameraa jotta kuvista tulisi kerrankin hyvänlaatuisia. Synttärit pidettiin tämän perheen tutun isossa talossa, missä meillä oli mahdollisuus syödä hyvin ja viettää rento sunnuntai seurustellen toistemme kanssa. Suurimman osan mun ajasta kuitenkin ryösti tämä 1 vuotias suklaasilmä, joka kyllä halus näyttää kameralle kaikki temput mitkä osas :D
Meidän DTS on siis jaettu kahteen eri ryhmään. Toinen menee Kapkaupunkiin, jonne mäkin olen menossa ja toinen New Yorkiin, ja näiden kaupunkien välillä on sellanen yhteys, että New Yorkissa järjestettävien tapahtumien kautta kerätään rahaa Etelä Afrikan Kapkaupunkiin, jossa meidän toinen tiimi etsii ratkaisuja rakentaa kodittomille asuntoja ja muita toimintoja, jotka tukee köyhiä Masipumalelen asukkaita. Meidän tiimi tulee majottuun meren rannalla olevassa talossa, joka on lähellä kyseistä kaupungiosaa, mutta se on kuitenkin turvallisella seudulla oppilaiden kannalta. Kapkaupungilla on värikäs ja dramaattinen historia ja sekös vasta mielenkiintosta onkin mennä sinne uskossa, et Jumala tulee meidän kautta tekemään muutosta niiden ihmisten keskellä!!!
Mutta tällanen "pieni" päivitys tähän väliin täältä maailman toiselta laidalta. Ehkä mä innostuin ehkä vähän liikaa laittaan uutisia yhteen pötköön, mutta pakko oli kertoo vähän kaikkee mitä me ollaan täällä saatu käydä läpi! Siunausta kaikille ja mua saa todellakin muistaa rukouksin!!! Tää ryhmänjohtajana oleminen vie mehut välillä hyvinkin nopeesti ja seuraava päivä odottaa jo horisontissa uusine haasteineen, joten saa muistaa että Jumala antaa voimia ja jaksamista arjen askareihin!!! Kiitos kaikille, jotka ootte tukenu niin rukouksin kun taloudellisestikin, teidän tuen avulla mä täällä jaksan päivästä toiseen!!!
- Samuel
Hölörömpsis! Jouluko muka myöhässä? Ei suinkaan, vaan nää mun blogin päivitykset on aina valovuoden myöhässä, pahoitteluni siitä. Ei tässä surrakkaan auta, vaan mennä suoraan asiaan… Meillä Havaijilla luentojakso siis kesti aina 16. päivä joulukuuta asti ja siihen mennessä meillä kampuksella riitti kyllä yhen sun toisenlaista tapahtumaa ja ohjelmaa. Me järjestettiin oppilaille pari special tapahtumaa viimeisten viikkojen kunniaks: Lovefeast illallinen, johon saatiin pistää kaikki vähän parempaa vaatetta ylle; sekä pienimuotoinen joulujuhla, jossa joulukuusikin meinas sulaa Havaijin trooppisen kuumuuden takia. Viimeisten viikojen aikana aloitimme myös toden teolla suunnittelemaan meidän Etelä-Afrikan aktiomatkaa kaiken muun opetuksen ohella... Mutta kaikista mukavimman joululahjan oikeastaan sain, kun meidän perheen loppu kööri saapui Havaijille viettämään joulun alkua mun kanssa!
Meidän vanhemmat pääsi Havaijille joulukuun alussa ja Daniel tuli Uudesta Seelannista omasta opetuslapseuskoulusta suoraan Havaijille viikkoa myöhemmin. Mulla vaan oli aina välillä hankaluuksia mun aikataulun suhteen, sillä päivät oli täynnä DTS:n ohjelmaa ja silti halusin viettää aikaa meidän perheen kanssa, joten välillä piti yrittää väkisin löytää. Mutta kyllähän se lopulta sitten sujui ihan hyvin! Ikävästi ensimmäinen viikko oli just kylmin minkä muistan Havaijilla koskaan olleen, mutta meidän porukoille sekin oli kuulemma ihan lämmin. Mutta kun Danski laskeutui saarelle alkoi kelitkin muistuttaan Havaijin menoa. On se vaan kumma miten niitäkin oli jo tullut ikävä vain muutaman kuukauden aikana. Mutta kai se rakkaus ei vaan koskaan katoa... olipas herkkää.
Lumen keskellä Mauna Kean päällä
Päästiin poikien kanssa tekemään niin sanottu Big Island road trippi juuri ennen niin sanottua H-hetkeä, jolloin ryhmänjohtajan tehtävät otti otteen aikataulusta ja vapaa-aika oli enää tuulten tavoittelua. No kyllähän sitä meidän perheen takia sain muutaman päivän vapaata siellä sun täällä, mutta olin tosi kiitollinen siitä että meidän porukoilla oli mahdollisuus osallistua tunneille ja kuunnella eri puhujia meidän luokassa. Tais jättää niihin sellasen jäljen, et se voi olla että tulevaisuudessa meidän porukoiden osoite on Kukkaiskuja 3, Havaiji... No Herra yksin tietää.
