Lunta tupaan!!!

Nythän on niin, että Suomessa sataa lunta metrikaupalla tai näin ainakin olen kuullut! Täällähän lumesta ei ole tietoakaan... päinvastoin... 40 tuntia paastottuani oloni muistutti vähintäänkin paahtavalle saharalle eksyneen turistin epätoivoista vaellusta löytää vettä!!! No kyllähän se on pakko myöntää, että välillä sitä itsekin vähän lunta kaipaa tässä kuumuudessa, mutta aina aamulla herätessä ja katsoessa ulos merelle, jonne aurinko heijastaa säteensä, kaipuu vaihtuu tyytyväisyyteen... Eli ei hätää voin täällä vallan mainiosti!!! Ja kiitos rukouksista jotka kantavat päivästä toiseen!!!

On kulunut jo pari viikkoa viime kirjeestä ja tänä aikana olemme saaneet jälleen kokea ihmeellisiä asioita Jumalan läsnäolossa. Esimerkiksi viimeksi tänään saimme Raamattutunnin jälkeen aloittaa ylistys-ja rukoussession, jonka aikana esirukoilimme aktiokohteidemme puolesta ja erityisesti asioiden, joita Jumala laski ryhmämme jäsenien sydämiin. Oli hienoa nähdä miten lähes kahden tunnin esirukous- ja ylistyshetken aikana saimme kokea Jumalan läsnäoloa ja sitä riemua mikä taivaassa on, kun koroitamme äänemme Jumalan valtaistuimen puoleen, sillä samalla hetkellä taivas yhtyy meidän rukouksiimme!!! Tuntuu kuin joka viikko saisi kuoria sipulia kerros kerroskselta ja löytää aina uutta Jumalasta ja rakastua yhä syvemmin siihen mitä Hän on! Uskonkin että Jumala haluaa meidän jatkuvasti syventyvän yhä enemmän Häneen ja Hänen sanaansa ja etsivän Hänen kasvojaan, sillä Jumala janoaa paljastaa itseään meille yhä enemmän ja enemmän!!!

Seuraavaksi parin viikon takaisia uutisia... Koko kaupunki sekosi pari viikkoa sitten, kun Ironman Worldchampionship kilpailu käytiin Konan kaupungin ympäristössä. Lauantai päivänä kampuksella näki vain harvoja ihmisiä, sillä lähes kaikki oli auttamassa kilpailun järjestelyissä ja vartioinnissa. Itsehän päädyin aitiopaikalle maalilinjalle tunnelmaan, joka oli kyllä käsin kosketeltavissa... Urheilijoiden uitua ensin 3.8 km, sitten pyöräiltyä 180 km ja lopuksi juostua maratonin 42 km 8 tuntiin oli uskomatonta nähdä sellaisen rasituksen jälkeiset kasvot, jotka väsymyksestäkin huolimatta jaksoivat hymyillä! Olin töissä kymmenisen tuntia ja sen aikana kyllä tajusi mistä koko kilpailussa oli kyse. Sijoituksella ei niinkään koko touhussa ollut väliä, vaikka kärkiporukka kävikin kovan kamppailun titteleistä, mutta se että jokainen jaksoi kilpailun perille asti ja hänestä tuli Ironman oli jokaisen osanottajan päämäärä!!!





Meidän viikkomme täällä kampuksella koostuu maanantaista perjantaihin oppitunneista 8-12.30, jotka ovat lähinnä Raamatun- opetusta, ylistystä ja rukousta. Keskiviikko ja perjantai iltapäivänä on myös tunnin mittainen pienryhmähetki ja se alkaa yleensä 13.30. Viikonloppuina meille on siis suotu hieman vapaa-aikaa, ettei aivan viikot täyty pelkästä Raamatunopiskelusta, vaikka se onkin mielettömän upeaa!!! Sain rentoutua jälleen viime viikonloppuna saaren toisella puolella Waipio Valleyssa, joka on trooppinen laakso kymmenine vesiputouksineen kahden vuoren välissä. Meri saa olon levolliseksi ja varsinkin aallot, joita täällä voi katsella ja ihastella tuntikaupalla. Evääksi keräsimme puista tuoreita appelsiineja ja karamboloita ja suuntasimme black sand beachille, eli hiekkarannalle täynnä mustaa hiekkaa... Ihon pohjaväri alkoi reissun jälkeen hieman muistuttaa jo pohjaanpalanutta pannukakkua eli hampaitakaan ei tarvitse enää tällä reissulla valkaista!





Mutta kaikenkaikkiaan Hawaiilla elämä jatkuu upeasti. Olemme tähän mennessä nähneet, kuinka Jumalan valtakunnan työhön voidaan kerätä 15 minuutissa 17 000 dollaria, ja samalla tavalla saimme nähdä monen opiskelijankin opiskelukustannusten kattautuvan! On se vaan hienoa luottaa Jumalaan myös taloudellisesti ja nähdä miten antamisen kautta Jumala siunaa, Mal. 3:10!!! Saimme alkuviikosta tietää aktio- ryhmämme ja kohteemme, josta kerroin myös ensim- mäisessä lähetys- kirjeessä. Olen siis lähdössä 22. päivä Uuteen Seelantiin, jossa vietämme jouluaaton, joka saattaa hieman poiketa perinteisestä suomalaisesta joulusta... :) Mutta joskus se on hieno kokea jotain aivan erilaista ja näillä näkymin saamme viettää jouluaaton 10 henkisen aktioryhmäni kanssa paikallisen perheen kotona. Aktiomatkamme on lähinnä backpacking matka, jossa kuljemme rinkkojen kanssa vaelluspolkuja erilaisten ryhmien mukana ja matkaamme vuokraamallamme autolla pohjoissaarella minne ikinä Jumala meidät johdattaa... Ties vaikka törmäisimme matkalla Lord of The Rings 4 - elokuvan kuvauksiin, vaikka tarina päättyikin jo kolmannessa elokuvassa...? Mutta siis luvassa on extreme aktiomatka Jumalan suojeluksessa, ja uskon että saamme nähdä valtavia Jumalan ihmeitä 2 kuukauden aikana!

Ensi kevät on vielä tällä hetkellä aivan auki ja luulen, että Jumala näyttää vasta DTS:n jälkeen mihin Hän haluaa minut lähettää... Kenties jatkan Hawaiilla kevään DTS:n staff-teamissa, kuka tietää??? Mutta näitä asioita ja Uuden Seelannin puolesta rukoillessa haluan toivottaa kaikille antoisia hetkiä kolatessa lunta, sillä minulla ei valitettavasti ole siihen mahdollisuutta! "Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle." -Fil.3:7-8