Niin ja näin, mutta vaikea se on taas jälleen todeta että viimenen kuukausi pyörähtää sunnuntaina käyntiin. Huh, on sen ajan kanssa taistelu vaan niin kovaa ettei meinaa vauhdissa pysyä. Päivien ollessa täynnä kaikenlaista ohjelmaa, tuntuu kuin makuuhuoneesta ei olisi poistunutkaan päivän mittaan... Tai no, huomaan sen kyllä siitä, että mulla on kyllä pieni reikä ilmapatjassa, joten ennen nukkumaanmenoa saan pumpata sen täyteen joka ilta. Oon tehnyt laskelmointeja pitkän matematiikan taitojeni avulla, hah, että jos uhmaan rajoja ja täytän ilmapatjani hieman "yli" täyteen ja menen makaamaan siihen varovasti, pystyn aamulla löytämään itseni vielä sentin verran lattian yläpuolelta!!! Kyllä on ollut koulun derivaatta tunneista hyötyä :D
No vitsit sikseen... Täällä ollaan saatu taas elellä pari viikkoa lisää viime uutisten jälkeen ja ollaan kyllä saatu käydä läpi kaikenlaisia uusia haasteita. Viime päivityksessähän kerroin tarkastaja Sudesta, joka kävi varoittelemassa varauloskäyntien puuttumisesta palon sattuessa... No kuinka sattuikaan, että viime lauantaina meidän kuivaaja syttyi palamaan liekehtien ja minä sitten armeijan napalmiradan käyneenä nappasin Idalta kattilallisen vettä, unohtamatta sulkea sähköjä, ja heitin veden suoraan liekkien keskelle... Onneksi allekirjoittanut tai muut talon asukkaat eivät saaneet sähköiskua moisesta uroteosta... saati menehtynyt savumyrkytyseen. Saimme palon sammutettua ja selvisimme säikähdyksellä. Mutta kyllä sitä vähän aikaa joutui hengittämään syvään ja kiittämään Jumalaa, että saatiin olla kotona ja sammuttaa tuli. Muuten olisimme voineet menettää pari oppilasta, jotka olivat yläkerrassa. Joten kiitos Jumalalle ja teille, ketkä ootte muistanut rukouksin kantaa.
Jumala on taas saanut avata uusia ovia meidän tiimille, ja mun johtajapari Javier, on päässyt tekemään töitä Kristillisen Suurlähetystön parissa, jonka tarkoituksena on tukea suurlähetti perheitä täällä New Yorkissa. Javier tapas tossa pari päivää sitten jotain diplomaatteja ja sillä oli mahdollisuus jakaa näiden korkea-arvoisten henkilöiden kanssa ajatuksia Jumalasta, niin siistiä... Mulla oli puolestaan mahdollisuus olla vetämässä ja juontamassa sellasta Paradox tilaisuutta muotimaailman henkilöille, jotka haluavat löytää kristillisen yhteisön New Yorkista, sillä aikaa kun työskentelevät muotisuunnittelijoina, valokuvaajina, malleina etc. Ja oli hienoa pystyä rohkaisemaan näitä tyyppejä kulkemaan kristittyinä niillä alueilla, jotka ovat kristityille todella haasteellisia.
Tässä viime viikonloppuna me kokoonnuttiin Javierin (toinen ryhmänvetäjistä) sekä parin oppilasjohtajan kanssa miettimään ja rukoilemaan keinoja, miten me voitais käyttää nää viimeset viikot mahdollisimman tehokkaasti, sillä välillä on tuntunut, että monilla haaste täällä New Yorkissa tuntuu niin mahdottoman suurelta. Ja etenkin haaste tavoittaa ei uskovat vastaanottamaan Jeesus sydämeensä, sillä hän on ainoa tie iankaikkiseen elämään. Jumala on kyllä saanut meidän johtaja tiimiä siunata ihan mielettömällä tavalla, koska tuntuu että hän on antanut meille janon olla näyttämässä esimerkkiä meidän oppilaille ja rohkaista heitä astumaan sen mukavuusalueen ulkopuolelle, mikä niin monesti sitoo ja estää meitä jakamasta evankeliumia. Etenkin täällä New Yorkissa on niin helppo sulautua ja sekoittua massan mukaan, ja alkaa uskomaan ettei Jumala voi mua käyttää muuttaakseen näiden ihmisten elämää...
Luin tossa pari päivää sitten Raamatusta, kuinka Jeesus kutsuu Pietarin ja muut opetuslapset seuraamaan häntä. Pietarin eleistä voidaan nähdä, että vaikka hän tuntee Jeesuksen entuudestaan, ja hänen pyytäessä Pietaria jättämään kalaverkot ja alkaakseen ihmisten kalastajaksi, hän varmasti kokee pienuutta Herran kutsuessa hänet opetuslapsekseen. Ja samaa pienuutta musta on välillä tuntunut, että meidän tiimiläisillä on ollut, niistä asioista joita Jumala on kutsunut meitä tekemään. Mutta Jumala etsiikin vain kuuliaista sydäntä ja meidän aitoa halua seurata häntä, ja nää asiat on ollut sellasia mitä me ollaan kaikkien haluttu ymmärtää. Ei meidän tarvi ollan supersankareita... Kun me ollaan todellisia Jumalan edessä, hän voi varustaa meidät mihin tehtävään tahansa!
Uskomme että Jumala saa meidän kauttamme toimia vielä uskomattoman upeilla tavoilla näiden viimesten viikkojen aikana ja sen takia tarvimmekin rukoustukea, että voimme juosta tämän kilpailun vihollista vastaan täysillä loppuun saakka!!! Ylihuomenna täällä alkaa muotiviikot, jotka kerää kaikki maailman huippusuunnittelijat yhteen uusine mallistoineen. Kuusi tyttöä meidän tiimistä, sekä meidän DTS johtajan vaimon kanssa pääsee pukemaan noiden muotinäytösten malleja ja samalla rukoilemaan heidän puolestaan, joten pitäkää sekin ruokouksissanne!!! Oon kyllä joka päivä niin kiitollinen Herralle, sillä tuntuu että mun suhde Jumalaan on kyllä saanut kasvaa ihan uudelle tasolle ja Raamatusta on kyllä tullut erittäin tärkeä ravintolähde, niin kun sen kuuluukin olla!!!Siunausta ja keväiset terveiset New Yorkista!
Samuel
