Tarina Etelä- Afrikasta sai päätöksensä noin kuukausi takaperin, kun palasimme vihdoin takai- sin Havaijille ryhmämme kanssa 17. maaliskuuta. Viimeisen parin kuukau- den aikana on sattunut ja tapahtunut yhtä sun toista, mutta kaikista kallisarvoisimpana asiana on ollut se, että Etelä-Afrikassa ollessamme saimme nähdä Jumalan käden jäljen niillä osa-alueilla, joilla teimme päivittäistä työtämme! Viimeinen kuukausi Jeffrey's Bayssa meni jokseenkin hyvinkin vauhdikkaasti, sillä käytimme viimeisestä kuukaudesta kolme viikkoa eri työmuotojen parissa palvellen, sekä viimeistellen aloittamamme työmme. Ja viimeisen viikon käytimme rentoutuen ja käyden läpi kuluneiden kolmen kuukauden työjaksoa Etelä Afrikassa.
Helmikuun lopulla saimme nähdä upeita rukous- vastauksia, esimerkiksi kuinka köyhän kaupungin- osan muslimi- keskus sulki ovensa ja talon omistaja muutti keskuksen asuintaloksi. Tämä oli yksi suurimmista rukousvastauksista, jonka saimme omin silmin nähdä tapahtuvan! Kuluneiden kuukausien aikana meille oli kertynyt reilun tusinan verran ihmisiä, joiden luona kävimme lähes päivittäin rohkaisemassa ja lukemassa Raamattua, toiset meistä hieman enemmän osallisina tällä osa-alueella. Rukousvastauksena saimme nähdä, kuinka Raamattupiiri sai alkunsa näiden köyhän kaupunginosassa tavoitettujen ihmisten parissa, ja meidän aikamme päätyttyä meillä oli valmiina henkilö, joka otti vastuun järjestää kyseinen Raamattupiiri joka viikko!!! Tämän lisäksi saimme tehdä töitä Ithemba seurakunnassa lastenhoidon parissa, jossa meillä parhaimmillaan oli noin 60 lasta, tarpeeks melskettä ja menoa muutamalle henkilölle :D Saimme myös johdatettua yhden nuoren tytön, Pamelan, aloittamaan opetuslapseuskoulun noin 12 tunnin ajomatkan päässä, jonne tiimimme ainoa aviopari Susan&Basil halusivat hänet ajaa. Tämä oli yksi suurista ihmeistä, sillä kotikylästä noin pitkän matkan päähän lähteminen on monille todella hankalaa. Yleensä tällainen tilanne tulee eteen paremman työn toivossa, mutta Jumalalla oli suunniteltuna hänelle jotain suurempaa, ja koimme että tästä tytöstä nousee suuri Jumalan nainen, kun hän tulee palaamaan takaisin omaan kotikyläänsä.
Viimeistelimme vajaan kolmen kuukauden aktiojaksomme Etelä-Afrikassa viettämällä tiimimme kanssa viikonlopun Tsitsikamman luonnon- puistossa, joka on kyllä yksi kauneimmista paikoista, joissa olen käynyt! Yksi vaikeimmista asioista oli jättää hyvästit niille monille henkilöille, joiden kanssa kehitimme syvät ystävyys- suhteet, sillä AIDSin ja muiden tautien vaivatessa Afrikkaa, emme voineet kuin jättää heidät Taivaan Isän käteen, sillä emme koskaan tiedä onko meillä mahdol- lisuutta tavata ketään näistä henkilöistä uudelleen. Mutta koko aktioaikamme Jumala sai siunata meitä myös koko tiiminä, sillä meillä ei missään vaiheessa ollut minkäänlaisia vakavia ongelmia tai vaikeuksia, vaikka mielenkiintoisia tilanteita matkalla vastaan tulikin! Välillä mietinkin että asiat menevät vähän liiankin hyvin aktion ollessani ensimmäinen, jossa olen mukana johtajana, mutta kyllä sen puolesta on tullut rukoiltuakin. Kuluneiden kolmen kuukauden aikana Afrikassa sain oppia todella paljon asioita itsestäni, ja yhtenä matkan kohokohtina olikin se, että Jumala sai opettaa minua tuntemaan paremmin itseäni ja tapaani toimia johtajana, sekä etenkin niitä asioita joissa kaipaan vielä harjoitusta ja hiomista tulevaisuuden vastaaviin tilanteisiin!
Viimeisen viikon Etelä-Afrikassa vietimme pääkaupungissa Kapkaupungissa, käyden läpi kokemuksia matkan varrelta, sekä viettäessämme hieman myös aikaa toisten Etelä-Afrikka tiimiläistemme kanssa, jotka näimme kahden kuukauden tauon jälkeen. Oli uskomatonta jakaa tarinoita ja kuunnella toinen toistemme tarinoita, kuinka Jumala oli johdattanut itse kutakin uskomattomia polkuja pitkin. Afrikka on niin kypsä vastaanottamaan evankeliumin, vaikkakin suurena haasteena on saada ihmiset alkaan seuraamaan Jumalaa, eikä vain uskomaan Häneen.
Viimeisen viikon jälkeen aloitimme matkan jälleen kerran kohti jo tutuksi tullutta Havaijia, joka aikalailla on muodostunut jo kodiksi minulle. Noin 50 tunnin mittaisen lentomatkan, sekä useiden tavaroiden kanniskelun jälkeen pääsimme vihdoin astumaan tutulle laavan peittämälle maaperälle, kuuman auringon ja lämpimän tuulen hemmoteltavaksi. Ennen DTS:n päätöstä meillä oli vielä luvassa muutama kokoontuminen koko kouluna, jonne saimme lumiukkoja muistuttavan New York tiimin, verratessa ihonväriä. Tämän viikon jälkeen koulumme oli siis virallisesti päättynyt :D
Haluan kiittää kaikkia teidän rukouksistanne sillä ilman teidän apuanne en olisi pystynyt kantamaan sitä suurta ryhmänjohtajan vastuuta kolmea kuukautta, jota minulta opetuslapseuskoulun staffina vaadittiin, sekä tietysti niitä henkilöitä, jotka ovat minua tunnollisesti jaksaneet tukea taloudellisen avun kanssa.
