Hölörömpsis! Jouluko muka myöhässä? Ei suinkaan, vaan nää mun blogin päivitykset on aina valovuoden myöhässä, pahoitteluni siitä. Ei tässä surrakkaan auta, vaan mennä suoraan asiaan… Meillä Havaijilla luentojakso siis kesti aina 16. päivä joulukuuta asti ja siihen mennessä meillä kampuksella riitti kyllä yhen sun toisenlaista tapahtumaa ja ohjelmaa. Me järjestettiin oppilaille pari special tapahtumaa viimeisten viikkojen kunniaks: Lovefeast illallinen, johon saatiin pistää kaikki vähän parempaa vaatetta ylle; sekä pienimuotoinen joulujuhla, jossa joulukuusikin meinas sulaa Havaijin trooppisen kuumuuden takia. Viimeisten viikojen aikana aloitimme myös toden teolla suunnittelemaan meidän Etelä-Afrikan aktiomatkaa kaiken muun opetuksen ohella... Mutta kaikista mukavimman joululahjan oikeastaan sain, kun meidän perheen loppu kööri saapui Havaijille viettämään joulun alkua mun kanssa!
Meidän vanhemmat pääsi Havaijille joulukuun alussa ja Daniel tuli Uudesta Seelannista omasta opetuslapseuskoulusta suoraan Havaijille viikkoa myöhemmin. Mulla vaan oli aina välillä hankaluuksia mun aikataulun suhteen, sillä päivät oli täynnä DTS:n ohjelmaa ja silti halusin viettää aikaa meidän perheen kanssa, joten välillä piti yrittää väkisin löytää. Mutta kyllähän se lopulta sitten sujui ihan hyvin! Ikävästi ensimmäinen viikko oli just kylmin minkä muistan Havaijilla koskaan olleen, mutta meidän porukoille sekin oli kuulemma ihan lämmin. Mutta kun Danski laskeutui saarelle alkoi kelitkin muistuttaan Havaijin menoa. On se vaan kumma miten niitäkin oli jo tullut ikävä vain muutaman kuukauden aikana. Mutta kai se rakkaus ei vaan koskaan katoa... olipas herkkää.
Lumen keskellä Mauna Kean päällä
Päästiin poikien kanssa tekemään niin sanottu Big Island road trippi juuri ennen niin sanottua H-hetkeä, jolloin ryhmänjohtajan tehtävät otti otteen aikataulusta ja vapaa-aika oli enää tuulten tavoittelua. No kyllähän sitä meidän perheen takia sain muutaman päivän vapaata siellä sun täällä, mutta olin tosi kiitollinen siitä että meidän porukoilla oli mahdollisuus osallistua tunneille ja kuunnella eri puhujia meidän luokassa. Tais jättää niihin sellasen jäljen, et se voi olla että tulevaisuudessa meidän porukoiden osoite on Kukkaiskuja 3, Havaiji... No Herra yksin tietää.
Meidän Community Transformation DTS
Hölörömpsis! Jouluko muka myöhässä? Ei suinkaan, vaan nää mun blogin päivitykset on aina valovuoden myöhässä, pahoitteluni siitä. Ei tässä surrakkaan auta, vaan mennä suoraan asiaan… Meillä Havaijilla luentojakso siis kesti aina 16. päivä joulukuuta asti ja siihen mennessä meillä kampuksella riitti kyllä yhen sun toisenlaista tapahtumaa ja ohjelmaa. Me järjestettiin oppilaille pari special tapahtumaa viimeisten viikkojen kunniaks: Lovefeast illallinen, johon saatiin pistää kaikki vähän parempaa vaatetta ylle; sekä pienimuotoinen joulujuhla, jossa joulukuusikin meinas sulaa Havaijin trooppisen kuumuuden takia. Viimeisten viikojen aikana aloitimme myös toden teolla suunnittelemaan meidän Etelä-Afrikan aktiomatkaa kaiken muun opetuksen ohella... Mutta kaikista mukavimman joululahjan oikeastaan sain, kun meidän perheen loppu kööri saapui Havaijille viettämään joulun alkua mun kanssa!
Meidän vanhemmat pääsi Havaijille joulukuun alussa ja Daniel tuli Uudesta Seelannista omasta opetuslapseuskoulusta suoraan Havaijille viikkoa myöhemmin. Mulla vaan oli aina välillä hankaluuksia mun aikataulun suhteen, sillä päivät oli täynnä DTS:n ohjelmaa ja silti halusin viettää aikaa meidän perheen kanssa, joten välillä piti yrittää väkisin löytää. Mutta kyllähän se lopulta sitten sujui ihan hyvin! Ikävästi ensimmäinen viikko oli just kylmin minkä muistan Havaijilla koskaan olleen, mutta meidän porukoille sekin oli kuulemma ihan lämmin. Mutta kun Danski laskeutui saarelle alkoi kelitkin muistuttaan Havaijin menoa. On se vaan kumma miten niitäkin oli jo tullut ikävä vain muutaman kuukauden aikana. Mutta kai se rakkaus ei vaan koskaan katoa... olipas herkkää.
Lumen keskellä Mauna Kean päällä
Päästiin poikien kanssa tekemään niin sanottu Big Island road trippi juuri ennen niin sanottua H-hetkeä, jolloin ryhmänjohtajan tehtävät otti otteen aikataulusta ja vapaa-aika oli enää tuulten tavoittelua. No kyllähän sitä meidän perheen takia sain muutaman päivän vapaata siellä sun täällä, mutta olin tosi kiitollinen siitä että meidän porukoilla oli mahdollisuus osallistua tunneille ja kuunnella eri puhujia meidän luokassa. Tais jättää niihin sellasen jäljen, et se voi olla että tulevaisuudessa meidän porukoiden osoite on Kukkaiskuja 3, Havaiji... No Herra yksin tietää.