Aloha friends!!! Tervehdys kaikille Atlantin ja Amerikan toiselta puolelta!!! Ajattelin kirjoittaa vähän kuulumisia ja laittaa muutaman uuden kuvan, sillä ensimmäisen vajaan viikon aikana täällä Hawaiilla, olen saanut kokea valtavasti uusia asioita ja alkanut samalla ikävöidä Suomen viileää suvea :D Ikävöin myös niitä viileitä iltoja, jolloin saan ravata saunasta järveen ja takaisin, sekä auringonlaskuista riippukeinussa. Täällä Hawaiilla syksyn saapumisesta ei ole tietoakaan, vaikka olen kuullut että Suomessakin lämpöä taas riittää ainakin ensi viikoksi... Päivästä toiseen on varjossa 35 astetta, ja onhan sitä tullut jo vähän olkapäitä käristeltyä, niin turistilta kuin se kuulostaakin...
Lennon Suomesta Hawaille piti lento-ohjelman ja omien suunnitelmieni mukaan kestää noin 30 tuntia... mutta Kansainvälisen turvatarkatuksen ja ylimääräisten turvatarkastusten takia, lennosta tulikin 42 tuntinen ja kävin Atlantan ja Honolulun välillä vielä piipahtamassa Los Angelesissa ihan nopeuttaakseni saapumistani Hawaiille... Kuulin muutamilta lentokentällä työskentelevältä henkilöltä, että joskus vain sattuu niin että lippuja ostaessa, niihin on merkitty kaikilla kentillä ylimääräiset turvatarkastukset, mutta tämä on vain ihan täyttä sattumankauppaa... Ja kaiken lisäksi sain rinkkani, jossa kaikki tavarani olivat vasta viime torstaina 5 päivää saapumiseni jälkeen...!!! Eli matkan alku ei ihan helpoimmasta päästä ole ollut, mutta mikä hienointa, vastoinkäymisten kautta olen taas huomannut kuinka Jumala siitä huolimatta pitää huolta meistä pienistä ihmisistä!!!
Olen työskennellyt kuluneen viikon DTS johtajien kanssa DTS toimistossa, jossa olen saanut suunnitella aktiojaksolta palaavien aktiolaisten majoitus- ja kuljetus ohjelmaa... Tämä tapahtuu vasta viiden viikon kuluttua... mutta töitä riittää silti jokaiselle päivälle yllin kyllin... Toki tällaisen työpäivän jälkeen on mukana rentoutua lähtemällä surffaamaan... aalloissa leikkiminen surffilaudan kanssa on jotain, mitä pohjoismaissa voisi verrata metsässä kävelyyn...tai ainakin jotain sinne päin :D Mieli lepää aaltoja ja auringonlaskua katsellessa!!! 
Tulin tänne ryhmänjohtaja koulutukseen viime sunnuntaina, vaikka oikea päivämäärä koulutuksen alkamiselle on vasta 20. elokuuta. En tiennyt tätä asiaa kuin vasta pari viikkoa ennen lähtöäni, mutta en halunnut lentojani enää ruveta muuttamaan ja koin että ehkä Jumalalla on minulle jotakin varattuna. Kun saavuin kampukselle maanantaina, tapasin pari DTS johtajaa, jotka kysyivät että voisinko aloittaa auttamaan heitä koulutuksen valmistelun kanssa. Vastasin myöntävästi ja olen saanut kokea, kuinka Jumala on jälleen ihmeellisellä tavalla saanut ohjata askeleeni juuri oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Olen saanut kokea oloni erittäin tervetulleeksi ja saanut jo monia uusia ystäviä, ja se on ehkä antanutkin voimia kestää ikävää perhettä ja ystäviä kohtaan, jotka jouduin jättämään jo toistamiseen Suomeen.
Lopuksi haluan kertoa kohdasta, johon törmäsin lukiessa Raamattua muutamia päiviä sitten. Tää kohta antaa kyllä voimaa nousta ylös ja ottaa askeleita siinä tehtävässä mihin Herra on meidät kaikki tarkoittanut, Psalmi 34:4-10: Tulkaa, kiittäkää minun kanssani Herraa, kunnioittakaamme yhdessä hänen nimeään! Minä käännyin Herran puoleen ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikesta pelosta. Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä. Minä olin avuton ja huusin apua. Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä. Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa ja pelastaa heidät. Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvaa häneen. Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä! Mitään ei puutu niiltä, jotka häntä pelkäävät!
Siuausta kaikille, Samuel
