Ei sitä uskois, että aika on lentänyt tällä vauhdilla!!! 12 viikon jälkeen taitaa olla viimeisen uutis- katsauksen paikka ennen siirtymistä Uuteen- Seelantiin, jonne lennän outreach teamini kanssa tänään! Joulu Uudessa Seelannissa saattaa kulua hieman lämpimämmissä keleissä yhdessä paikallisen DTS oppilaiden kanssa, kuin kotosuomessa, jossa sielläkin ihmetellään lumettomuutta! Mutta on hauska huomata, että täällä Hawaiilla joudun laittamaan hupparin päälle 20 asteen "kylmyydessä" kun keho on tottunut näihin 30 asteen ja yläpuolelle lämpötiloihin :) Jouluruokahan täällä on viimeisen viikon verran koostunut hampurilaisista ja hotdogeista, eli lähellä on ollut että olisin ottanut yhteyttä painonvartioihin... Mutta sitä jouluruokaakin enemmän tää jouluvalokulttuuri täällä amerikan maalla kulkee ihan omassa luokassaan... lentokoneetkin osaavat laskeutua jo pelkkien ledivalojen perusteella, joilla ihmiset tekevät pimeästä yöstä päivän! 
Viimeiset kaksi viikkoa DTS:ssä ovat olleet unohtu- mattomia, kun aika on kulunut lähinnä ryhmän kanssa vietetyissä rukous- hetkissä ja ylistysilloissa, sekä yksinkertaisesti kavereiden kanssa hengatessa ja viettäessä viimeisiä iltoja yhdessä. Osalla porukasta on ollut haikeita hetkiä, koska osa aktioryhmistämme on jo lähtenyt matkalleen ympäri maailmaa ja tietysti itselläkin on jo montaa ystävää ikävä... vain kaksi kuukautta, niin jälleen tapaamme yhdessä Konan kampuksella debriefing viikolla. Mutta oma matkamme, joka alkaa tänään, vaikuttaa lupaavalta ja uskon että Jumala tulee johdattamaan tavalla, jota saamme vain ihmetellä. Meillä on tarkoituksena suunnata ensin eteläsaarelle Christchurchiin, jossa vietämme jouluaaton ja sen jälkeen työskentelemme kodittomien ihmisten keskuudessa ja teemme tila-autolla roadtripin saaren eri osiin, sekä myös käymme vaeltamassa Taru Sormusten Herrasta maisemissa. Tammikuun puolessavälissä siirrymme näillä näkymin pohjoissaarelle, jossa teemme viikonmittaisen työurakan Parachute festivaaleilla, joka on kristillinen konferenssi. Juttelimme täällä kampuksella pari päivää sitten Daniel Bedingfieldin kanssa ja hän sanoi toimivansa oppaana meille kyseisessä konferenssissa, missä soittavat esim. Hillsong, Third Day, Shawn McDonald, Rebecca St. James... ym. kristillisiä bändejä...
Ai niin ja kuten huomaatte sain päivitettyä kuvia tänne sivuille ilman mitään suurempia ongelmia! Ai niin piti viel kertoo, että täällä on viimeisinä viikon- loppuina ollu jos jonkilaista amerikkalaista pikkujoulua, Love Feastin ja Go away partyjen muodossa. Ja voin sanoo että hauskaa on ollu ja jostain kumman syystä mulle on sadellu kavereilta videoita, jossa mä oon vallannut tanssilattiat Saturday Night Fever elokuvan tyyliin...? Liekö geenien kautta perimä muiden naurattamisvietti vai joku muu syy, mutta muilla on ainakin ollut hauskaa!!! Joten yhdessä koetut hetket on kyllä ollu ikimuistoisia!
Mutta kaiken kaikkiaan matka maailman ääriin on nostattanut ihokarvat pystyyn jo monen monta kertaa, enkä usko sen päättyvän vielä näihin maisemiin... viiden tunnin päästä määränpää on jo valtameren toisella puolella ja uudet haasteet odottavat valloittajaansa!!! Joten tätä matkamiestä ja koko ryhmää saa muistaa rukouksin, sillä Uusi Seelanti ei ole ehkä se avoin maa, jossa ihmiset ottaisivat evankeliumia vastaan. Ja toinen asia on viisumihakemus, sillä yritän hakea viisumia USA:han Uudesta Seelannista, mikä on hyvin epätodennäköistä saada, mutta niinkuin tiedämme Jumalan tiet ovat tutkimattomat. Jos kykenen saamaan viisumin USA:han minulla olisi mahdollisuus jatkaa Staff henkilönä Konalla Tribal Connection DTS:ssä... Mutta erittäin hyvää joulua ja onnellista onnelista uutta vuotta, jos en sitä ennen kerkee uutisia Uudesta Seelannista laittamaan!!! Jumala olkoon teidän kaikkien kanssa!!! Fil. 4:4-9
