Päätin että nyt jos koskaan on aika pistää tää blogi pystyyn tai sit se venähtää muuten jouluun ja saatte kaikki vaan sähköset joulukortit Hawajilta. Mutta varmasti olette runsaiden mailien määrästä saanut huomata että kiirettä täällä piisaa ja olen pahoillani etten niitä ole kerinnyt vielä hirveästi lähetellä. Saatte ainakin tämän blogin avulla lukea jatkossa uusimmat kuulumiset ja jos ette ole sähköpostiin saaneet uusinta uutiskirjettä, niin toivon että täältä löytyy päivitettyjä uutisia!
Matkani alkoi kolme viikkoa sitten keskiviikkona 27. päivä syyskuuta kello 8. Olisi ollut ehkä fiksua varautua myös fyysisesti 30 tunnin lentoon ja ostaa puhallettava donitsi takapuolen alle, sillä loppumatkasta oli jo vaikeuksia istua. Onneksi sain Lontooseen asti lentää ystävieni Jukka ja Eveliina Veltheimien kanssa, joten alkumatka meni mukavasti ja nopeasti, mutta Lontoossa juostessani terminaalien välillä kulkevaan bussiin ja sillä matkattuani seuraavaan terminaaliin sain yllätyksekseni huomata että lentoni Los Angelesiin oli peruttu. Juoksin terminaalia vähän aikaa ympäri ja lopulta päädyin lentoyhtiöni tiskille missä he saivat varattua uuden lennon Losiin bisnes luokassa. Saavuin Losiin tunnin odotettua aikaisemmin ja mennessäni hakemaan laukkujani minulle ilmoitettiin että ne olivat Lontoossa... Herra alkoi selvästi johdattaa ja koetella heti alkumetreillä!!! En voinut muuta kuin lähteä kohti Hawajia reppu selässä rukoillen, että Herra johdattaisi askeleitani...
Hawaii, Kailua-Kona, rauhan tyyssija, auringonlaskujen paratiisi, sekä rannalla käveltyjen romanttisten unohtumattomien hetkien keidas... Päästyäni lentokentältä, 33 asteen helteestä, ilmastoituun hotellihuoneeseen mielessäni eivät olleet enää kiire eikä stressi. Olin vihdoin päässyt paikkaan, josta olin niin kauan haaveillut ja rauha valtasi sisimpäni. Vaivuin uneen ja aamulla herätessäni sain onnekseni huomata etten ollutkaan nähnyt unta, vaan kaikki oli oikeasti totta! Torstai 28. syyskuuta oli ilmottautumispäivä ja tämä tarkoitti sitä että opetuslapseuskoulu (DTS=Discipleship Training School) alkoi virallisesti! Tunsin itseni erittäin tervetulleeksi ensimmäisestä päivästä lähtien ja tutustuminen uusiin ystäviin alkoi vauhdilla. DTS:n aloittaneita henkilöitä oli 320 neljässä eri focuksessa, mitkä suuntautuivat aktiomatkaltaan eri maihin. Ensimmäinen viikonloppu meni tutustuessa uusiin ystäviin, kampuksella kierrellessä ja surfatessa, joka muuten on urheilulaji mistä on vaikea päästä eroon!!!
Seuraavalla viikko aloitettiin ylistyksellä Ohana Courtissa, jossa ylistämme ja pidämme yhteisiä oppitunteja muiden DTS focuksien kanssa. Avausviikon ohjelma piti sisällään yleistä infoa ja myös opetusta ja ylistystä. Darlene Cunningham opetti kysymyksestä -Miksi rukoilla? ja eri DTS Staff henkilöt kertoivat omia todistuksiaan. Loren Cunningham opetti perjantaina kysymyksestä -Kenen nuotteja elämässä pitää kuunnella? ja ensimmäisen viikon jälkeen olin vain erittäin kiitollinen Jumalalle, että olin saanut astua johonkin näin upeaan suunnitelmaan ja saanut kokea jo niin upeita asioita ensimmäisellä viikolla!
Toinen viikko alkoi Dudley Weinerin opetuksella ja hän puhui viikon aikana Jumalan äänen kuulemisesta, Pyhän Hengen työstä meissä, vihollisen hyökkäyksistä... Viikko oli erittäin mahtava ja saimme Impact Pacific DTS:n keskuudessa kokea kuinka Jumala halusi muovata meistä yhtenäisen perheen, jotta voisimme kaikki olla yhtenä perheenä Jumalan edessä! Moni sai täyttyä Pyhällä Hengellä, itseni mukaan lukien, ja Jumala sai hoitaa ihmisten vanhoja haavoja ja moni sai myös uudistua! Viikon lopulla saimme toistemme todistuksien kautta huomata kuinka mahtavalla tavalla Jumala oli siunannut ja liittänyt meitä perheenä yhteen.
Viikonloppuna oli luvassa matka Honoluluun Hawajin pääkaupunkiin. Lähdimme ystäväni Stevenin ja suomalaisen Emilian kanssa kohti Honolulua perjantaina iltapäivällä. Viikonloppu Oahun saarella oli aivan mahtava, kuumine aurinkoisine päivineen ja mahtavine hiekkarantoineen, sekä suurkaupunki toi mukavasti vaihtelua pieneen Konaan verrattuna. Lauantaina lähdimme saaren pohjoispuolelle North Shoreen seuraamaan surffauksen pipetube kilpailuja ja suomipoika ei hirveästi uskaltanut lähteä haastamaan 25 jalkaa (n.6 metriä) korkeita aaltoja, vaan pysytteli kiltisti rannan puolella :D Mahtava Honolulu reissun alku sai vieläkin järisyttävämmän lopun, sillä heräsimme pahimpaan maanjäristykseen Hawajilla sitten 20 vuoteen... Ei siinä lattialla kiereskellessä paljoa ehtinyt tajuta muuta, kuin että maanjäristyshän se meitä tärisyttää. Honolulusta katkesi sähköt koko päiväksi ja kävimme kaupassa taskulamppujen kanssa ja varauduimme jäämään Honoluluun pariksi päiväksi jos lentoja ei menisi. Kuitenkin pääsimme illalla lähtemään kohti kotia, Konaa, noin 3 odotettua myöhemmin, mutta pääasia oli että pääsimme takaisin ja vielä ajoissa... Kiitos Herralle!
Tämä viikko on ollut ihan mielettömän upeeta aikaa ja ollaan saatu käsitellä upeita asioita esirukouksen mahtavasta voimasta ja Jumalan äänen kuulemisesta ja Hänen kanssa kommunikoimisesta, mikä ei oo oikeesti niin vaikeeta kun me sitä joskus ittellemme uskotellaan :) Mutta tällä viikolla on ollu mukavasti luentojen jälkeen aikaa loikoilla altaalla ja ottaa vähän aurinkoo...ihan kun sitä ei muuten sais, mutta ylipäätään ottaa rennosti ja viettää aikaa Jumalan ja ystävien kanssa. Eiköhän nää ensimmäiset uutiset alkais kaikessa kokonaisuudessaan oleen tässä... Loppuun voisin vielä laittaa muutaman kuvan muistuttamaan mun olemassaolosta jos vaikka joskus kerkeisitte muistaa muakin siellä ihanassa koleassa Suomessa! Mutta toivon kaikille siunausta ja upeita seikkailuja Jumalan kanssa seuraavaan uutiseen asti. Uskon päivitteleväni tätä uutispäiväkirjaa ainakin kerran viikossa kun nyt tän oon pystyyn vihdoin saanu!!! Mahalo!!!
Matkani alkoi kolme viikkoa sitten keskiviikkona 27. päivä syyskuuta kello 8. Olisi ollut ehkä fiksua varautua myös fyysisesti 30 tunnin lentoon ja ostaa puhallettava donitsi takapuolen alle, sillä loppumatkasta oli jo vaikeuksia istua. Onneksi sain Lontooseen asti lentää ystävieni Jukka ja Eveliina Veltheimien kanssa, joten alkumatka meni mukavasti ja nopeasti, mutta Lontoossa juostessani terminaalien välillä kulkevaan bussiin ja sillä matkattuani seuraavaan terminaaliin sain yllätyksekseni huomata että lentoni Los Angelesiin oli peruttu. Juoksin terminaalia vähän aikaa ympäri ja lopulta päädyin lentoyhtiöni tiskille missä he saivat varattua uuden lennon Losiin bisnes luokassa. Saavuin Losiin tunnin odotettua aikaisemmin ja mennessäni hakemaan laukkujani minulle ilmoitettiin että ne olivat Lontoossa... Herra alkoi selvästi johdattaa ja koetella heti alkumetreillä!!! En voinut muuta kuin lähteä kohti Hawajia reppu selässä rukoillen, että Herra johdattaisi askeleitani...
Hawaii, Kailua-Kona, rauhan tyyssija, auringonlaskujen paratiisi, sekä rannalla käveltyjen romanttisten unohtumattomien hetkien keidas... Päästyäni lentokentältä, 33 asteen helteestä, ilmastoituun hotellihuoneeseen mielessäni eivät olleet enää kiire eikä stressi. Olin vihdoin päässyt paikkaan, josta olin niin kauan haaveillut ja rauha valtasi sisimpäni. Vaivuin uneen ja aamulla herätessäni sain onnekseni huomata etten ollutkaan nähnyt unta, vaan kaikki oli oikeasti totta! Torstai 28. syyskuuta oli ilmottautumispäivä ja tämä tarkoitti sitä että opetuslapseuskoulu (DTS=Discipleship Training School) alkoi virallisesti! Tunsin itseni erittäin tervetulleeksi ensimmäisestä päivästä lähtien ja tutustuminen uusiin ystäviin alkoi vauhdilla. DTS:n aloittaneita henkilöitä oli 320 neljässä eri focuksessa, mitkä suuntautuivat aktiomatkaltaan eri maihin. Ensimmäinen viikonloppu meni tutustuessa uusiin ystäviin, kampuksella kierrellessä ja surfatessa, joka muuten on urheilulaji mistä on vaikea päästä eroon!!!
Seuraavalla viikko aloitettiin ylistyksellä Ohana Courtissa, jossa ylistämme ja pidämme yhteisiä oppitunteja muiden DTS focuksien kanssa. Avausviikon ohjelma piti sisällään yleistä infoa ja myös opetusta ja ylistystä. Darlene Cunningham opetti kysymyksestä -Miksi rukoilla? ja eri DTS Staff henkilöt kertoivat omia todistuksiaan. Loren Cunningham opetti perjantaina kysymyksestä -Kenen nuotteja elämässä pitää kuunnella? ja ensimmäisen viikon jälkeen olin vain erittäin kiitollinen Jumalalle, että olin saanut astua johonkin näin upeaan suunnitelmaan ja saanut kokea jo niin upeita asioita ensimmäisellä viikolla!
Toinen viikko alkoi Dudley Weinerin opetuksella ja hän puhui viikon aikana Jumalan äänen kuulemisesta, Pyhän Hengen työstä meissä, vihollisen hyökkäyksistä... Viikko oli erittäin mahtava ja saimme Impact Pacific DTS:n keskuudessa kokea kuinka Jumala halusi muovata meistä yhtenäisen perheen, jotta voisimme kaikki olla yhtenä perheenä Jumalan edessä! Moni sai täyttyä Pyhällä Hengellä, itseni mukaan lukien, ja Jumala sai hoitaa ihmisten vanhoja haavoja ja moni sai myös uudistua! Viikon lopulla saimme toistemme todistuksien kautta huomata kuinka mahtavalla tavalla Jumala oli siunannut ja liittänyt meitä perheenä yhteen.
Viikonloppuna oli luvassa matka Honoluluun Hawajin pääkaupunkiin. Lähdimme ystäväni Stevenin ja suomalaisen Emilian kanssa kohti Honolulua perjantaina iltapäivällä. Viikonloppu Oahun saarella oli aivan mahtava, kuumine aurinkoisine päivineen ja mahtavine hiekkarantoineen, sekä suurkaupunki toi mukavasti vaihtelua pieneen Konaan verrattuna. Lauantaina lähdimme saaren pohjoispuolelle North Shoreen seuraamaan surffauksen pipetube kilpailuja ja suomipoika ei hirveästi uskaltanut lähteä haastamaan 25 jalkaa (n.6 metriä) korkeita aaltoja, vaan pysytteli kiltisti rannan puolella :D Mahtava Honolulu reissun alku sai vieläkin järisyttävämmän lopun, sillä heräsimme pahimpaan maanjäristykseen Hawajilla sitten 20 vuoteen... Ei siinä lattialla kiereskellessä paljoa ehtinyt tajuta muuta, kuin että maanjäristyshän se meitä tärisyttää. Honolulusta katkesi sähköt koko päiväksi ja kävimme kaupassa taskulamppujen kanssa ja varauduimme jäämään Honoluluun pariksi päiväksi jos lentoja ei menisi. Kuitenkin pääsimme illalla lähtemään kohti kotia, Konaa, noin 3 odotettua myöhemmin, mutta pääasia oli että pääsimme takaisin ja vielä ajoissa... Kiitos Herralle!
Tämä viikko on ollut ihan mielettömän upeeta aikaa ja ollaan saatu käsitellä upeita asioita esirukouksen mahtavasta voimasta ja Jumalan äänen kuulemisesta ja Hänen kanssa kommunikoimisesta, mikä ei oo oikeesti niin vaikeeta kun me sitä joskus ittellemme uskotellaan :) Mutta tällä viikolla on ollu mukavasti luentojen jälkeen aikaa loikoilla altaalla ja ottaa vähän aurinkoo...ihan kun sitä ei muuten sais, mutta ylipäätään ottaa rennosti ja viettää aikaa Jumalan ja ystävien kanssa. Eiköhän nää ensimmäiset uutiset alkais kaikessa kokonaisuudessaan oleen tässä... Loppuun voisin vielä laittaa muutaman kuvan muistuttamaan mun olemassaolosta jos vaikka joskus kerkeisitte muistaa muakin siellä ihanassa koleassa Suomessa! Mutta toivon kaikille siunausta ja upeita seikkailuja Jumalan kanssa seuraavaan uutiseen asti. Uskon päivitteleväni tätä uutispäiväkirjaa ainakin kerran viikossa kun nyt tän oon pystyyn vihdoin saanu!!! Mahalo!!!
