Merry Christmas!!!

Ei sitä uskois, että aika on lentänyt tällä vauhdilla!!! 12 viikon jälkeen taitaa olla viimeisen uutis- katsauksen paikka ennen siirtymistä Uuteen- Seelantiin, jonne lennän outreach teamini kanssa tänään! Joulu Uudessa Seelannissa saattaa kulua hieman lämpimämmissä keleissä yhdessä paikallisen DTS oppilaiden kanssa, kuin kotosuomessa, jossa sielläkin ihmetellään lumettomuutta! Mutta on hauska huomata, että täällä Hawaiilla joudun laittamaan hupparin päälle 20 asteen "kylmyydessä" kun keho on tottunut näihin 30 asteen ja yläpuolelle lämpötiloihin :) Jouluruokahan täällä on viimeisen viikon verran koostunut hampurilaisista ja hotdogeista, eli lähellä on ollut että olisin ottanut yhteyttä painonvartioihin... Mutta sitä jouluruokaakin enemmän tää jouluvalokulttuuri täällä amerikan maalla kulkee ihan omassa luokassaan... lentokoneetkin osaavat laskeutua jo pelkkien ledivalojen perusteella, joilla ihmiset tekevät pimeästä yöstä päivän!








Viimeiset kaksi viikkoa DTS:ssä ovat olleet unohtu- mattomia, kun aika on kulunut lähinnä ryhmän kanssa vietetyissä rukous- hetkissä ja ylistysilloissa, sekä yksinkertaisesti kavereiden kanssa hengatessa ja viettäessä viimeisiä iltoja yhdessä. Osalla porukasta on ollut haikeita hetkiä, koska osa aktioryhmistämme on jo lähtenyt matkalleen ympäri maailmaa ja tietysti itselläkin on jo montaa ystävää ikävä... vain kaksi kuukautta, niin jälleen tapaamme yhdessä Konan kampuksella debriefing viikolla. Mutta oma matkamme, joka alkaa tänään, vaikuttaa lupaavalta ja uskon että Jumala tulee johdattamaan tavalla, jota saamme vain ihmetellä. Meillä on tarkoituksena suunnata ensin eteläsaarelle Christchurchiin, jossa vietämme jouluaaton ja sen jälkeen työskentelemme kodittomien ihmisten keskuudessa ja teemme tila-autolla roadtripin saaren eri osiin, sekä myös käymme vaeltamassa Taru Sormusten Herrasta maisemissa. Tammikuun puolessavälissä siirrymme näillä näkymin pohjoissaarelle, jossa teemme viikonmittaisen työurakan Parachute festivaaleilla, joka on kristillinen konferenssi. Juttelimme täällä kampuksella pari päivää sitten Daniel Bedingfieldin kanssa ja hän sanoi toimivansa oppaana meille kyseisessä konferenssissa, missä soittavat esim. Hillsong, Third Day, Shawn McDonald, Rebecca St. James... ym. kristillisiä bändejä...

Ai niin ja kuten huomaatte sain päivitettyä kuvia tänne sivuille ilman mitään suurempia ongelmia! Ai niin piti viel kertoo, että täällä on viimeisinä viikon- loppuina ollu jos jonkilaista amerikkalaista pikkujoulua, Love Feastin ja Go away partyjen muodossa. Ja voin sanoo että hauskaa on ollu ja jostain kumman syystä mulle on sadellu kavereilta videoita, jossa mä oon vallannut tanssilattiat Saturday Night Fever elokuvan tyyliin...? Liekö geenien kautta perimä muiden naurattamisvietti vai joku muu syy, mutta muilla on ainakin ollut hauskaa!!! Joten yhdessä koetut hetket on kyllä ollu ikimuistoisia!







Mutta kaiken kaikkiaan matka maailman ääriin on nostattanut ihokarvat pystyyn jo monen monta kertaa, enkä usko sen päättyvän vielä näihin maisemiin... viiden tunnin päästä määränpää on jo valtameren toisella puolella ja uudet haasteet odottavat valloittajaansa!!! Joten tätä matkamiestä ja koko ryhmää saa muistaa rukouksin, sillä Uusi Seelanti ei ole ehkä se avoin maa, jossa ihmiset ottaisivat evankeliumia vastaan. Ja toinen asia on viisumihakemus, sillä yritän hakea viisumia USA:han Uudesta Seelannista, mikä on hyvin epätodennäköistä saada, mutta niinkuin tiedämme Jumalan tiet ovat tutkimattomat. Jos kykenen saamaan viisumin USA:han minulla olisi mahdollisuus jatkaa Staff henkilönä Konalla Tribal Connection DTS:ssä... Mutta erittäin hyvää joulua ja onnellista onnelista uutta vuotta, jos en sitä ennen kerkee uutisia Uudesta Seelannista laittamaan!!! Jumala olkoon teidän kaikkien kanssa!!! Fil. 4:4-9

Ziiba daida, ei matkamiestä mikään paina!

Hei kaikki rakkaat, ystävät, tutut, naapurit, sekä rajanaapurit :). Taas on vierähtänyt liian pitkä tovi viime kirjoituksesta, enkä millään malttanut laittaa pelkkää tekstiä blogiin, kun on ollut ongelmia kuvien päivityksessä, enkä vieläkään niitä tänne pysty laittamaan, mutta kaikesta huolimatta Hawaiille kuuluu uskomattoman hyvää!!! Pävitän nää sivut uudelleen kun saan kuvat pelaamaan!!! Mutta, en tiä oikeen miten parhaiten kuvailisin tätä olotilaa, kun on päivästä toiseen iloinen ja rakastunut Jeesukseen! Ja oon saanu kyllä kokee niin uskomattomia Jumalan ihmeitä ja tarinoita etten oikeen tiedä mistä päästä pitäs alottaa?!

Oon ollu täällä Hawajilla nyt n. 10 viikkoo ja aika on menny kyllä lentämällä! Mutta se mitä Jumala on halunnu opettaa on kyllä ollu jotain ihan mielettömän upeeta. Joka viikko oon saanu oppia tunteen meidän Taivaallista Isää eri ihmisten opetuksien kautta ihan uusista näkökulmista ja Raamattu on auennut ihan uudella tavalla ja nälkä lukee sitä on kasvanu päivittäin, mikä on ollu kyl mahtavaa! Sekä ne todistukset, mitä oon saanu eri ihmisiltä kuulla, on ollu ihan mielettömän rohkasevia!!! Jumala on saanu opettaa myös miten meidän tulee olla nöyriä ja kuuliasia Hänen edessään, jotta me voidaan kulkea voitokkaasti meidän vaellusta, jonka Jumala on meille suunnitellu. Ja vaikka me joskus mokailtaskin ja kompasteltas meidän polulla, Hänen armonsa riittää aina nostamaan meidät ylös! Jumala on kyllä yksinkertasesti aukassu mun silmät näkeen asioita ihan uudella tavalla ja esim. sekin että oon saanu syntyä uskovaiseen perheeseen on osoitus siitä, et se on halunnu suojella mua jo edeltäkäsin ja oon ollu siitä kyllä todella kiitollinen!

Täällä alkaa pikkuhiljaa outreachia odotellessa matkakuume nouseen! Ollaan saatu tällä viikolla kuunnella 28-vuotiaan nuoren evankelistan Garth Gustaffsonin opetuksia aiheesta missions, hän mm. johti viime kesänä DTS koulua yhdessä Dan Shannonin kanssa täällä Konalla. Ja voin sanoo että se kaveri on ihan tulessa!!! Tää nuori heppu on perustanut Gambodiaan DTS keskuksen ja on saanu Jumalan johdatuksella tutustua jo maan prinssiinkin ja muihin hallinon korkeisiin jäseniin. Mutta mikä upeinta, Garth on kyl tartuttanu muhun sellasen evankeliointiliekin vielä kaikkien näiden viikojen jälkeen, että en malta odottaa kuinka upeesti Jumala saa meitä Uudessa Seelannissa johdattaa ja mitä ihmeitä Jumala siellä tulee tekeen!!! Se haasto meitä lähtemään oikeesti täyttään niitä profetioita joista Raamatussa kerrotaan ja Jumala haluaa täyttää niitä profetioita meidän kautta! Kysymys kuuluu et kuinka me vastataan meidän elävälle Kuninkaalle, kun se kysyy ollaanko me valmiita lähtemään!? Mä ainakin oon saanu samanlaisen liekin päälle kun Jeremia, kun Jumala etsi vapaaehtosta suureen tehtävään!!! Meillä oli viimeks tänään meidän outreach teamin kokoontuminen ja oli vaan niin mieletöntä suunnitella ja rukoilla meidän matkan ja eri kohteiden puolesta!!! Jumala on kyllä siunannu meidän ryhmää jo etukäteen ja en tiä oisinko voinu parempaa ryhmää edes saada. Me ollaan päätetty pitää outreachilla sellanen luottamusviikko, missä pareina lähetään yksinkertasesti viikoks sinne mihin Herra johdattaa ja taskussa on 20 dollaria!!! Ollaan kuultu niin uskomattomia tarinoita, mitä Herra on tällasten viikkojen kautta tehny et kaikki on jo odottamassa Uuteen Seelantiin lähtöö!!!

Sain kokee muutama torstai takaperin upeen jutun, kun meillä oli Garthin kaveri Dan jakamassa kokemuksia evankeliointi reissulta, mistä se oli just tullu. Se kysy puheen lopussa, et mikä meidän suhde on oikeesti Jeesukseen, onko se meidän äitiä, isää, sisaruksia tai jotain muuta henkilöä kohtaan arvokkaampi vai onko perhe tai tyttö/poikaystävä Jeesuksen edellä. Ja sit Dan kysy et mitä tekisin, jos Jeesus laskeutuis noita rappusia pitkin alas, jotka sijaitsi salin reunalla... Siinä miettiessä aattelin, et jonain päivinä perhe ja kaverit on kyllä ollu tärkeempiä ja päätin et haluun polvistua Herran kasvojen edessä ja pyytää anteeks ja et se vois asettaa Jeesuksen ykköspaikalle mun elämässä. Samalla hetkellä tunsin kuinka Jeesus piti mua sylissään! Ja siinä hetkessä Herra mursi mut ja sain pyytää Jumalaa laittamaan mun elämän arvojärjestyksen uusiks. Vähän aikaa rukoiltuani meidän koulun johtaja tuli rukoileen mun puolesta ja siinä rukoillessa se koki et meidän pitäs nousta ylös, koska Jumala oli kehottanu sitä halaamaan mua ja kuvastamaan Jeesusta mulle. Siinä halatessa murruin ihan täysin, kun en oo saanu halata kunnolla ketään sellasella tunteella, jonka koin siinä hetkessä, ja tuntui kuin olisin halannu Jeesusta ja siinä oli kyllä ihan mieletöntä olla!!!

Ja sit ihan mielettömän suuri kiitos kaikille niille, jotka on tukenu mun aktiomatkaa sekä rukouksin, että taloudellisesti!!! Oon saanu kokee valtavaa Jumalan huolenpitoo ja varjelusta, sekä Jumala on kyllä siunannut taloudellisestikin, kun sain loput 1500 dollaria aktiomatkaa varten. Ja sen oon nähnyt, että Herra tulee siunaan niitä, jotka uskossa antaa omistaan! Meillä oli ihan mielettömän väkevä rukous ja ylistys hetki reilu viikko sitten ja kerättiin samalla lahjoituksia niille henkilöille keneltä puuttu rahaa, ja multa puuttui vielä sillon 210 dollari. Se raha tuli noin 15 minuutissa, mikä oli mulle ihan mielettömän iso ruokousvastaus ja todistus Jumalan suuruudesta. Yhteensä rahaa tuli sinä aamuna joku 13000 dollaria tunnissa :D Jumala on niin mahtava!!! Oon saanu kyl kokee upeita rukousvastauksia kun esim. rukoilin tos pari viikkoo sit perjantaina oikeeta tapaa pyytää meiän nuorisotyöltä tukea tähän matkaan ja rukoilin et ehkä Jumala vois laskee niiden sydämille kerätä nuortenillassa kolehti mun matkaa varten. Joten aattelin sit lähettää sinä viikonloppuna mailia Timsalle, meiän nuorisotyöntekijälle, mutta ennenkö sain sen viestin lähetettyä, sain sunnuntaina lukea uudet mailit ja katoin et Timsalta oli tullu viesti. Siinä mailissa se kerto et ne oli kokenu nuortenpiirin kanssa et niitten pitää tukee mun matkaa 150 eurolla!!! Ja tää tapahtu ilman että lähetin mitään mailia!!! Rukous on niin mielettömän väkevä ase, ja sain Jumalalta kyllä kokea ihan mielettömän väkevän rukousvastauksen!!!

Ollaan saatu kyllä oppia niin paljon meidän puhujien kautta. Meillä oli esimerkiks kolme viikoa sitten pastor Dave Californiasta opettamassa hengellisestä sodankäynnistä ja se kyllä kerto sellasia tarinoita et välillä meni kylmät väreet miten Jumala oli muuttanu ihmisten elämää, vaikka ihmiset olikin ollu tosi syvällä vihollisen pauloissa. Jumala kuitenkin aina puuttu peliin ja näyttää pikkasen vaan voimaansa, ni vihollisella ei oo enää mitään jakoo. Se kerto sellasesta kaverista Gambodiasta, joka asu sellasessa pikku kylässä. Siinä kylässä oli sellasen uskonto, missä demonit oli mukana eri rituaaleissa ja tän pojan isä oli päänoita tässä kylässä. Eräänä päivänä isä sanoi sille pojalleen et sen pitää lähtee etsimään hengellistä valaistumista kiiveten viereiselle vuorelle, mut tää poika päättikin lähtee vuorta alas ja saapu alhaalla olevaan kylään. Tässä kylässä se tapas evankelistan ja tän kautta halus antaa elämänsä Herralle. No, sitten tää poika tietenkin lähti takas omaan kylään kertoon tästä ihmeellisestä Jumalasta, jonka oli löytäny. Kun isä kuuli mitä oli tapahtunu se pahoinpiteli poikansa tajuttomaks ja laitto puuhäkkiin yöks, ja kirjotti sen häkin seinälle lappuun viestin, että aamulla kiellät Jumalan josta puhuit, jotta saat elää, muuten joudun tappamaan sinut. No tää poika rupes rukoileen ja huutaan Jumalan puoleen siinä hetkessä ja hetken kulutta häkin ovi aukes. Poika pakeni takas siihen kylään missä evankelista oli ja kertoi mitä oli tapahtunu ja niin evankelista rupes opettamaan ja varustamaan hengellisesti tätä poikaa. Muutamien viikojen päästä poika päätti palata kotikylään, mutta toisen kylän kautta. Tähän kylään saapuessa se kysyi kyläläisiltä että missä on kylän johtaja, kun mulla ois uutisia ihmeellisestä Jumalasta, joita haluasin sille kertoa. Kyläläiset sanoi pojalle että johtaja, joka oli jonkinlainen noitatohtori, ilmestyy aina illalla tiettyyn tuoliin nuotion ympärille ja niin poika jäi odottamaan iltaa. Illalla nuotionympärillä istuessa muiden kanssa, poika näki kuinka noitatohtori ilmestyi kuin tyhjästä tuoliin, joka on nuotion toisessa päässä. Poika rupes kertoon evankeliumia ja noitatohtori sanoi pojalle, että varoo sanojansa tai hän muuttuu tiikeriks. Hän haastoi, että meidän täytyy ottaa mittaa toisistamme, että voimme ratkoa kumman Jumala on elävä. Poika sanoi et sun tiikeri ei pysty mua vahingoittaan ja siinä samassa noitatohtori muuttui tiikeriks ja hyppäs kohti poikaa kita auki... Seuraavaks tiikerin ollessa ilmassa poika rukoili ja huusi Jumalaa ja tää tiikeri lensi voltein taaksepäin ja hävisi. Tästä ihmeestä johtuen koko kylä antoi elämänsä Jeesukselle!!! Jumala on suurempi kuin pimeyden valtias!!! Näitä tarinoita kuuntelee vaan suu auki, kuinka väkevä oikeesti meidän Jumala on!!!

Meidän Jumala on niin mielettömän upee! Se tekee sellasia ihmeitä, että voidaan vaan ihmetellä!!! Viime viikolla meillä oli Penny Patoa, sellanen iso rugbya harrastanut kaveri Tongasta, joka oli niin mielettömän kokonen ettei ois kyllä matsia tarvinnu ees aatella sitä vastaan :D Se oli kyl sellasessa voitelussa koko viimeviikon et huhhuh!!! Se oli viettäny tunteja rukoillen ja kuunnellen, mitä Jumalalle oli meille sanottavaa, kun se oli kirjottanu jokaselle henkilölle A4 paperin täyteen juttuja ja raamatunkohdan, jotka Jumala sen sydämelle laski. Ja sit kun se aina luki tietyn henkilön paperin, jokaselle vuorotellen, niin ne asiat näistä henkilöistä osu kyllä niin mielettömän upeesti yhteen sen henkilön kanssa kenelle se olikin tarkotettukin!!! Jumala tietää kyl meidän hiustenkin lukumäärän, ni sille ei oo kyllä mikään mahdottomuus kertoo meidän persoonallisuudesta meidänkin puhujalle, jolla oli rohkaseva sana jokaiselle erikseen!!! Mun kohdalla se paljasti sellasia asioita ja rohkas sellasissa asioissa, mitä olin rukoillu ja miettiny! On niin upeaa huomata et Jumala tuntee meidät yksilöllisesti!!!

Tällasia hieman sekavia uutisia tällä kertaa... On niin paljon asioita joista haluisin kirjottaa ja kertoo, mutta ehkä parempi ettei ihan kaikkea paljasta vielä tässä vaiheessa ja saan jättää joitain tarinoita kotiinkin kerrottavaks!!! Mutta kuten varmaan voitte mun kertomuksesta päätellä, Jumala on toiminu ja puhunu täällä näiden 10 viikon aikana väkevästi!!! Ja sen kyllä voin sanoo, että täällä oon oppinu pääseen eroon siitä pelosta mitä ihmiset musta aattelee ja sen tilalle on tullu Herran pelko! Meidän tulee olla joka hetki yhä enemmän ja enemmän riipuvaisia Herrasta ja nälkäisempiä lukemaan sanaa, sillä muuten me voidaan missata meidän mahdollisuus täyttää niitä tehtäviä ja profetioita, joita Jumala on meille varannut! Haluan jättää teille saman Raamatunkohdan, jonka puhujamme Penny mulle henkilökohtaisesti antoi: Psalmi 37:23-34

Lunta tupaan!!!

Nythän on niin, että Suomessa sataa lunta metrikaupalla tai näin ainakin olen kuullut! Täällähän lumesta ei ole tietoakaan... päinvastoin... 40 tuntia paastottuani oloni muistutti vähintäänkin paahtavalle saharalle eksyneen turistin epätoivoista vaellusta löytää vettä!!! No kyllähän se on pakko myöntää, että välillä sitä itsekin vähän lunta kaipaa tässä kuumuudessa, mutta aina aamulla herätessä ja katsoessa ulos merelle, jonne aurinko heijastaa säteensä, kaipuu vaihtuu tyytyväisyyteen... Eli ei hätää voin täällä vallan mainiosti!!! Ja kiitos rukouksista jotka kantavat päivästä toiseen!!!

On kulunut jo pari viikkoa viime kirjeestä ja tänä aikana olemme saaneet jälleen kokea ihmeellisiä asioita Jumalan läsnäolossa. Esimerkiksi viimeksi tänään saimme Raamattutunnin jälkeen aloittaa ylistys-ja rukoussession, jonka aikana esirukoilimme aktiokohteidemme puolesta ja erityisesti asioiden, joita Jumala laski ryhmämme jäsenien sydämiin. Oli hienoa nähdä miten lähes kahden tunnin esirukous- ja ylistyshetken aikana saimme kokea Jumalan läsnäoloa ja sitä riemua mikä taivaassa on, kun koroitamme äänemme Jumalan valtaistuimen puoleen, sillä samalla hetkellä taivas yhtyy meidän rukouksiimme!!! Tuntuu kuin joka viikko saisi kuoria sipulia kerros kerroskselta ja löytää aina uutta Jumalasta ja rakastua yhä syvemmin siihen mitä Hän on! Uskonkin että Jumala haluaa meidän jatkuvasti syventyvän yhä enemmän Häneen ja Hänen sanaansa ja etsivän Hänen kasvojaan, sillä Jumala janoaa paljastaa itseään meille yhä enemmän ja enemmän!!!

Seuraavaksi parin viikon takaisia uutisia... Koko kaupunki sekosi pari viikkoa sitten, kun Ironman Worldchampionship kilpailu käytiin Konan kaupungin ympäristössä. Lauantai päivänä kampuksella näki vain harvoja ihmisiä, sillä lähes kaikki oli auttamassa kilpailun järjestelyissä ja vartioinnissa. Itsehän päädyin aitiopaikalle maalilinjalle tunnelmaan, joka oli kyllä käsin kosketeltavissa... Urheilijoiden uitua ensin 3.8 km, sitten pyöräiltyä 180 km ja lopuksi juostua maratonin 42 km 8 tuntiin oli uskomatonta nähdä sellaisen rasituksen jälkeiset kasvot, jotka väsymyksestäkin huolimatta jaksoivat hymyillä! Olin töissä kymmenisen tuntia ja sen aikana kyllä tajusi mistä koko kilpailussa oli kyse. Sijoituksella ei niinkään koko touhussa ollut väliä, vaikka kärkiporukka kävikin kovan kamppailun titteleistä, mutta se että jokainen jaksoi kilpailun perille asti ja hänestä tuli Ironman oli jokaisen osanottajan päämäärä!!!





Meidän viikkomme täällä kampuksella koostuu maanantaista perjantaihin oppitunneista 8-12.30, jotka ovat lähinnä Raamatun- opetusta, ylistystä ja rukousta. Keskiviikko ja perjantai iltapäivänä on myös tunnin mittainen pienryhmähetki ja se alkaa yleensä 13.30. Viikonloppuina meille on siis suotu hieman vapaa-aikaa, ettei aivan viikot täyty pelkästä Raamatunopiskelusta, vaikka se onkin mielettömän upeaa!!! Sain rentoutua jälleen viime viikonloppuna saaren toisella puolella Waipio Valleyssa, joka on trooppinen laakso kymmenine vesiputouksineen kahden vuoren välissä. Meri saa olon levolliseksi ja varsinkin aallot, joita täällä voi katsella ja ihastella tuntikaupalla. Evääksi keräsimme puista tuoreita appelsiineja ja karamboloita ja suuntasimme black sand beachille, eli hiekkarannalle täynnä mustaa hiekkaa... Ihon pohjaväri alkoi reissun jälkeen hieman muistuttaa jo pohjaanpalanutta pannukakkua eli hampaitakaan ei tarvitse enää tällä reissulla valkaista!





Mutta kaikenkaikkiaan Hawaiilla elämä jatkuu upeasti. Olemme tähän mennessä nähneet, kuinka Jumalan valtakunnan työhön voidaan kerätä 15 minuutissa 17 000 dollaria, ja samalla tavalla saimme nähdä monen opiskelijankin opiskelukustannusten kattautuvan! On se vaan hienoa luottaa Jumalaan myös taloudellisesti ja nähdä miten antamisen kautta Jumala siunaa, Mal. 3:10!!! Saimme alkuviikosta tietää aktio- ryhmämme ja kohteemme, josta kerroin myös ensim- mäisessä lähetys- kirjeessä. Olen siis lähdössä 22. päivä Uuteen Seelantiin, jossa vietämme jouluaaton, joka saattaa hieman poiketa perinteisestä suomalaisesta joulusta... :) Mutta joskus se on hieno kokea jotain aivan erilaista ja näillä näkymin saamme viettää jouluaaton 10 henkisen aktioryhmäni kanssa paikallisen perheen kotona. Aktiomatkamme on lähinnä backpacking matka, jossa kuljemme rinkkojen kanssa vaelluspolkuja erilaisten ryhmien mukana ja matkaamme vuokraamallamme autolla pohjoissaarella minne ikinä Jumala meidät johdattaa... Ties vaikka törmäisimme matkalla Lord of The Rings 4 - elokuvan kuvauksiin, vaikka tarina päättyikin jo kolmannessa elokuvassa...? Mutta siis luvassa on extreme aktiomatka Jumalan suojeluksessa, ja uskon että saamme nähdä valtavia Jumalan ihmeitä 2 kuukauden aikana!

Ensi kevät on vielä tällä hetkellä aivan auki ja luulen, että Jumala näyttää vasta DTS:n jälkeen mihin Hän haluaa minut lähettää... Kenties jatkan Hawaiilla kevään DTS:n staff-teamissa, kuka tietää??? Mutta näitä asioita ja Uuden Seelannin puolesta rukoillessa haluan toivottaa kaikille antoisia hetkiä kolatessa lunta, sillä minulla ei valitettavasti ole siihen mahdollisuutta! "Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle." -Fil.3:7-8

Aloha!!!

Päätin että nyt jos koskaan on aika pistää tää blogi pystyyn tai sit se venähtää muuten jouluun ja saatte kaikki vaan sähköset joulukortit Hawajilta. Mutta varmasti olette runsaiden mailien määrästä saanut huomata että kiirettä täällä piisaa ja olen pahoillani etten niitä ole kerinnyt vielä hirveästi lähetellä. Saatte ainakin tämän blogin avulla lukea jatkossa uusimmat kuulumiset ja jos ette ole sähköpostiin saaneet uusinta uutiskirjettä, niin toivon että täältä löytyy päivitettyjä uutisia!

Matkani alkoi kolme viikkoa sitten keskiviikkona 27. päivä syyskuuta kello 8. Olisi ollut ehkä fiksua varautua myös fyysisesti 30 tunnin lentoon ja ostaa puhallettava donitsi takapuolen alle, sillä loppumatkasta oli jo vaikeuksia istua. Onneksi sain Lontooseen asti lentää ystävieni Jukka ja Eveliina Veltheimien kanssa, joten alkumatka meni mukavasti ja nopeasti, mutta Lontoossa juostessani terminaalien välillä kulkevaan bussiin ja sillä matkattuani seuraavaan terminaaliin sain yllätyksekseni huomata että lentoni Los Angelesiin oli peruttu. Juoksin terminaalia vähän aikaa ympäri ja lopulta päädyin lentoyhtiöni tiskille missä he saivat varattua uuden lennon Losiin bisnes luokassa. Saavuin Losiin tunnin odotettua aikaisemmin ja mennessäni hakemaan laukkujani minulle ilmoitettiin että ne olivat Lontoossa... Herra alkoi selvästi johdattaa ja koetella heti alkumetreillä!!! En voinut muuta kuin lähteä kohti Hawajia reppu selässä rukoillen, että Herra johdattaisi askeleitani...

Hawaii, Kailua-Kona, rauhan tyyssija, auringonlaskujen paratiisi, sekä rannalla käveltyjen romanttisten unohtumattomien hetkien keidas... Päästyäni lentokentältä, 33 asteen helteestä, ilmastoituun hotellihuoneeseen mielessäni eivät olleet enää kiire eikä stressi. Olin vihdoin päässyt paikkaan, josta olin niin kauan haaveillut ja rauha valtasi sisimpäni. Vaivuin uneen ja aamulla herätessäni sain onnekseni huomata etten ollutkaan nähnyt unta, vaan kaikki oli oikeasti totta! Torstai 28. syyskuuta oli ilmottautumispäivä ja tämä tarkoitti sitä että opetuslapseuskoulu (DTS=Discipleship Training School) alkoi virallisesti! Tunsin itseni erittäin tervetulleeksi ensimmäisestä päivästä lähtien ja tutustuminen uusiin ystäviin alkoi vauhdilla. DTS:n aloittaneita henkilöitä oli 320 neljässä eri focuksessa, mitkä suuntautuivat aktiomatkaltaan eri maihin. Ensimmäinen viikonloppu meni tutustuessa uusiin ystäviin, kampuksella kierrellessä ja surfatessa, joka muuten on urheilulaji mistä on vaikea päästä eroon!!!





Seuraavalla viikko aloitettiin ylistyksellä Ohana Courtissa, jossa ylistämme ja pidämme yhteisiä oppitunteja muiden DTS focuksien kanssa. Avausviikon ohjelma piti sisällään yleistä infoa ja myös opetusta ja ylistystä. Darlene Cunningham opetti kysymyksestä -Miksi rukoilla? ja eri DTS Staff henkilöt kertoivat omia todistuksiaan. Loren Cunningham opetti perjantaina kysymyksestä -Kenen nuotteja elämässä pitää kuunnella? ja ensimmäisen viikon jälkeen olin vain erittäin kiitollinen Jumalalle, että olin saanut astua johonkin näin upeaan suunnitelmaan ja saanut kokea jo niin upeita asioita ensimmäisellä viikolla!

Toinen viikko alkoi Dudley Weinerin opetuksella ja hän puhui viikon aikana Jumalan äänen kuulemisesta, Pyhän Hengen työstä meissä, vihollisen hyökkäyksistä... Viikko oli erittäin mahtava ja saimme Impact Pacific DTS:n keskuudessa kokea kuinka Jumala halusi muovata meistä yhtenäisen perheen, jotta voisimme kaikki olla yhtenä perheenä Jumalan edessä! Moni sai täyttyä Pyhällä Hengellä, itseni mukaan lukien, ja Jumala sai hoitaa ihmisten vanhoja haavoja ja moni sai myös uudistua! Viikon lopulla saimme toistemme todistuksien kautta huomata kuinka mahtavalla tavalla Jumala oli siunannut ja liittänyt meitä perheenä yhteen.

Viikonloppuna oli luvassa matka Honoluluun Hawajin pääkaupunkiin. Lähdimme ystäväni Stevenin ja suomalaisen Emilian kanssa kohti Honolulua perjantaina iltapäivällä. Viikonloppu Oahun saarella oli aivan mahtava, kuumine aurinkoisine päivineen ja mahtavine hiekkarantoineen, sekä suurkaupunki toi mukavasti vaihtelua pieneen Konaan verrattuna. Lauantaina lähdimme saaren pohjoispuolelle North Shoreen seuraamaan surffauksen pipetube kilpailuja ja suomipoika ei hirveästi uskaltanut lähteä haastamaan 25 jalkaa (n.6 metriä) korkeita aaltoja, vaan pysytteli kiltisti rannan puolella :D Mahtava Honolulu reissun alku sai vieläkin järisyttävämmän lopun, sillä heräsimme pahimpaan maanjäristykseen Hawajilla sitten 20 vuoteen... Ei siinä lattialla kiereskellessä paljoa ehtinyt tajuta muuta, kuin että maanjäristyshän se meitä tärisyttää. Honolulusta katkesi sähköt koko päiväksi ja kävimme kaupassa taskulamppujen kanssa ja varauduimme jäämään Honoluluun pariksi päiväksi jos lentoja ei menisi. Kuitenkin pääsimme illalla lähtemään kohti kotia, Konaa, noin 3 odotettua myöhemmin, mutta pääasia oli että pääsimme takaisin ja vielä ajoissa... Kiitos Herralle!







Tämä viikko on ollut ihan mielettömän upeeta aikaa ja ollaan saatu käsitellä upeita asioita esirukouksen mahtavasta voimasta ja Jumalan äänen kuulemisesta ja Hänen kanssa kommunikoimisesta, mikä ei oo oikeesti niin vaikeeta kun me sitä joskus ittellemme uskotellaan :) Mutta tällä viikolla on ollu mukavasti luentojen jälkeen aikaa loikoilla altaalla ja ottaa vähän aurinkoo...ihan kun sitä ei muuten sais, mutta ylipäätään ottaa rennosti ja viettää aikaa Jumalan ja ystävien kanssa. Eiköhän nää ensimmäiset uutiset alkais kaikessa kokonaisuudessaan oleen tässä... Loppuun voisin vielä laittaa muutaman kuvan muistuttamaan mun olemassaolosta jos vaikka joskus kerkeisitte muistaa muakin siellä ihanassa koleassa Suomessa! Mutta toivon kaikille siunausta ja upeita seikkailuja Jumalan kanssa seuraavaan uutiseen asti. Uskon päivitteleväni tätä uutispäiväkirjaa ainakin kerran viikossa kun nyt tän oon pystyyn vihdoin saanu!!! Mahalo!!!